Kävinpä katsomassa Erich von Stroheimin ohjaaman mykkäelokuvan Ahneus, vuodelta 1924. Itseasiassa ostin kausikortin, jolla pääsee maanantaisin katsomaan elokuvahistorian klassikoita. Tämä klassikkosarjan ensimmäinen osa, Ahneus, oli hieno kokemus, sillä rakastan mustavalkoisia elokuvia! Tunnelmaa lisäsi Esa Toivola, joka säesti pianollaan elokuvaa valkokankaan alla.
Ahneus on hyvä elokuva eikä niin ennalta-arvattava kuin oletin (varsinkaan amerikkalaiseksi teokseksi). 10 viimeistä minuuttia ovat hienoa katseltavaa. Teos on viihdyttävä, mutta ehkä tahtomattaankin koominen joissain kohtauksissa. Ainakin näin nykypäivän lasien läpi katseltuna. Näyttelijöiden on todella täytynyt osata näytellä, sillä puheen puuttuminen laittaa väkisin kehon elämään ja ilmaisemaan itseään.
Vaikka elokuva näyttää hienosti ahneuden monet kasvot ja sen seuraukset, olen sitä mieltä, että 10 tuntinen elokuva 2 tuntiin lyhennettynä toimii itselleni paremmin. Täydet viisi tähteä ei ole lainkaan liioittelua Ahneuden katsottuaan.
http://www.filmgoer.fi/artikkelit/greed.html