Varjomörkölän linnunpönttömetsän uumenissa jossain möyri maassa pienen pieni marsu. Sen viikset väpättivät tuulessa ja nenä vipatti, kun se nuuski keväisen raikasta aamuista ilmaa. Linnut olivat aloittaneet viserryksensä lennellen edestakaisin pönttöjen välissä. Kostea nurmi tuntui kivalta tassuissa ja hento pienen pieni aamuinen tuuli puhalsi, pörröttäen marsun sileää turkkia.
Marsu huomasi edessään voikukan. Se oli noin kahden metrin päässä ja uskomattoman herkullisen oloinen. Marsun silmät suurenivat ja tassut tempaisivat juoksuun. Whii, kun se viiletti! Ja sitten "rousk!", voikukka katosi marsun suuhun.
- Olipas hyvää, se mutisi itsekseen tyytyväisenä, ja lähti kipittämään matkoihinsa.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 14.03.
- Kevään lämpö 12.04.
- talavipäivön melankolisoinnit 14.02.
- [Ei aihetta] 17.01.
- pi pà pï Pi pI Pà pì P i P/i pî p'i 02.01.
- Hiiren peloittava seikkailu! 08.11.
- Pyörävarkausvitutuspurkaus tässä moi! 08.11.
- Vierailu käkikellossa! 20.10.
- Suurenmoinen seikkailuörvelötarina 19.10.
- Tarina marsusta 19.10.