IRC-Galleria

Eräänä päivänä kauan, kauan sitten, pienen kylän perukoilla, kaukana kaikesta hälinästä törötti suuren suuri örvelö kotinsa eteisessä ja vetäisi saappaat jalkaansa.

Ilma oli usvainen ja kello oli jo yli puolenyön, kun örvelö aloitti jännittävän seikkailunsa.

Örvelö asteli kotinsa portaat alas ja suuntasi kohti läheistä metsää. Siellä hän tiesi, että tänä päivänä ja tähän aikaan, hän näkisi keskellä metsää jotain erittäin mielenkiintoista.

Malttamattomana hän kipitti ja saappaat lompsuivat nopeassa tallustuksessa. Kohta hän olikin perillä.

Mutta hän ei nähnyt mitään.

Hän istahti alas kivelle, ja tuijotti metsän keskikohtaa.

- Miksi mitään ei näy?, hän mutisi ja murahteli. Ehkä häntä oli huijattu.

Siinä örvelö sitten istui, monen monta tuntia, kunnes väsymys tuli ja sai hänen pienet silmänsä sulkeutumaan. Hän vajosi uneen.

Unessa hän kuuli kaikkialta ympäriltään kauneinta laulua, mitä kukaan osaa kuvitella, se kaikui ympärillä ja sai hänet pelonsekaisen ihmetyksen valtaan. Laulua jatkui jonkin aikaa, kunnes yhtäkkiä koko metsä ikäänkuin pakeni hänen taakseen. Puut, pensaat, mättäät, sienet, kaikki vetäytyivät hänen edestään muodostaen leveän väylän, joka jatkui aina metsän toiseen laitaan asti.

Örvelö tuijotti näkyä silmät selällään. "Mitä ihmettä?", hän mietti. Ja sitten häntä kohti lähti vyörymään suuri muotoaan muuttava jättiläishirviö. "MRÖÖÖÖÖÖÖÖÖ WRÖÖÖÖÖÖÖÖ ÄRRRRRRRRRRRR!", se ärjyi ja karjui ja juoksi kohti örvelöä. Maa tärisi ja meteli oli sanoinkuvaamaton.

Örvelö raukka pelästyi suunniltaan. Hän nousi maasta, otti jalat alleen ja lähti pakenemaan hirviötä. Tuloksetta.

Hirviö puraisi örvelön pään irti, se sattui, mutta örvelö jäi henkiin. Niin hän sitten lähtikin matkalle kyseisen kammotuksen vatsaan ja suolistoon. Vaikka kuvakulma oli mielenkiintoinen, örvelö ei erityisemmin nauttinut pelkkänä päänä olemisesta, tai sisäelinten löllöisästä olemuksesta.

Niinpä hän päätti yrittää kaikkensa jotta kuolisi. Hän pidätti hengitystä, pomppi lujaa, tunkeutui suolimutkiin ja yritti litistyä, mutta mikään ei auttanut.

Siellä hän sitten löllösi useita tunteja. Pikkuhiljaa suli hirviön vatsahappopurkauksissa. Kunnes yhtäkkiä tapahtui hirveää poreilua ja kuin salamana örvelöpää lennähti hirviön pyllyreiästä kakkaläjään.

Siihen örvelö heräsi. "No huh!", hän totesi. Hirvittävä painajainen sai hänet muuttamaan mielensä yllätyksistä. "Olkoot mitä tahansa, minä lähden kotiin!".

Niin örvelö lampsi matkoihinsa. "Lomps, lomps!". Sinne jäi metsän yllärit. Perkele.