IRC-Galleria

L.Onerva ja Eino Leino tutustuivat toisiinsa 1907 Päivälehden ympärille kokoontuneessa piirissä. »Tunsimme molemmat, että nyt olimme tavanneet toisissamme oikean hengenheimolaisen, ja se tuotti meille molemmille ennen tuntematonta onnea, huumaavaa voiman tunnetta, joka saattoi uhmata koko maailmaa, sekä lietsoi meidät kummatkin palavaan luomisvoiman iloon», muisteli L.Onerva ystävyyden alkuvaihetta.

Kumpikin oli tutustumisen aikaan tahollaan naimisissa: Onerva metsänhoitaja Väinö Strengin, Leino seurapiirikaunotar Freya Schoultzin kanssa; kummallakin kaksi vuotta kestänyt avioliitto oli hajoamassa. Keväällä 1908 sekä Leino että L.Onerva muuttivat kotoaan: Onerva isänsä luokse Syväsalmelle, Leino ensin hotelli Fenniaan ja sitten alivuokralaisasuntoon Eerikinkadulle.

Rakastavaiset pitivät ahkerasti yhteyttä kirjeitse; Leinon kirjeet L.Onervalle on julkaistu, Onervan kirjeet muutamaa lukuunottamatta ovat hävinneet. Kirjeiden ohella ja lisäksi ystävykset julkitoivat tuntojaan runoteitse.

Leino ja Onerva järkyttivät ympäristöään lähtemällä syyskuussa 1908 yhdessä lähes puoli vuotta kestäneelle ulkomaanmatkalle, joka alkoi Kööpenhaminasta ja jatkui Müncenin ja Dresdenin kautta Roomaan. Ennen matkaa kumpikin oli jättänyt käsikirjoituksen kustantajalle: Onerva 'Runoja'-kokoelman, Leino 'Hallan'. Niihin sisältyivät ensimmäiset heidän toisilleen kirjoittamansa runot.

Onerva palasi kotimaahan maaliskuussa 1909, Leino kuukautta myöhemmin.

Suhteen 'laillistamiseen' ei ryhdytty, tuskin siitä keskusteltiinkaan. Onervan moraalin mukaan oli synnillisenpää ottaa vastaan rakkautta sitä itse tuntematta ja viattomampaa ja puhtaampaa elää rehellisessä rakkaussuhteessa vaikka vailla kirkon ja yhteiskunnan siunausta;

Leino vei vihille ystävänsä Robert Kajanuksen Aino-tyttären ja Onerva solmi avioliiton säveltäjänsä kanssa. Leinon avioliitto loppui jo seuraavana vuonna, Onerva pysyi liitossaan vuoteen 1947 eli Madetojan kuolemaan asti.
Avioliitot eivät katkaiseet Leinon ja Onervan yhteyttä. He tapasivat toisiaan, kirjoittivat toisilleen kirjeitä ja runoja. Heitä sitoi toisiinsa sekä henki että aine.

Leino ja Onerva työskentelivät yhdessä parisen vuotta, kun teosofien taustavoimilla saatiin joulukuussa 1915 pystyyn Sunnuntai-niminen lehti; Sunnuntain aika merkitsi myös Onervalle voimaksta luomiskautta ja onnellisinta ajanjaksoa Leinon kumppanina, kun repivät ristiriidat eivät enää häirinneet.

Rakas ja 'omainen' oli Leinokin Onervalle. Ollessaan miehensä kanssa ulkomaan matkalla 1925 Onerva lähetti pitkin matkareittiä tervehdyksiä Leinolle ja kirjoitti perille päästyään kirjeitä
Onerva liitti kirjeeseen runon, jonka keskeisenä ajatuksena on yksinäisyyden tunne ja ystävän kaipaus. Tämä runo on luonnos 'Maan tomu-uurna' -kokoelmaan sisältyvälle »Ikävöinti»-runolle. Siitä Onerva sanoi vanhuuden päivinään, että se kuvaa hänen elämänsä suurta rakkautta, jonka kaikista ulkonaisista vaiheista huolimatta kesti kuolemaan saakka.

Onerva ja Madetoja palasivat kotimaahan syksyllä 1925. Leino asui silloin Nuppulinna-pysäkin lähellä maanviljelijä Ossi Stenin talon ullakkohuoneessa ja oli hyvin sairas. Onerva sai marraskuun alussa Leinolta lappusen:

»R.Y. - Aika on täyttynyt. Myrskykello on soinut. Lyö hätärumpua.» Onerva ja Madetoja ehtivät käydä Leinoa tapaamassa ennen kuin loppiaisena 1926 kuoli.

Leinon ja Onervan runoista ilmenee, miten poikkeuksellisen tiiviisti heidän runoilijakohtalonsa kietoutuivat toisiinsa. Heillä oli myös oma, monipuolinen, kahdenkeskinen kuvastonsa, joka kesti käytössä läpi vuosien koko pulmallisen rakkaussuhteen ajan. Leino oli aurinko tai Päivä, Onerva joko Maa tai Pohjantähti. He tunsivat kulkevansa tähtitarhassa, jonne muiden ilkeys ei ylettynyt. Molemmat tunsivat olevansa elämän »tummia» ja »hallan lapsia». Heillä oli myös tarkoitus saada yhdessä aikaan jotain arkielämän yläpuolelle ulottuvaa, luoda uusi ihmisrotu. Runoissa Leino oli Onervalle usein metsänpeikko ja Onerva Leinolle virvatuli.