IRC-Galleria

1. Miten voikaan olla kapeakatseinen
ihminen miettiessään huolia huomisen.
Ei riitä hymy pienien lastenkasvojen,
nähdään vain tunteet peilikuvien.

Kun katsoo vastaan ihminen kivikasvoinen,
ei näytä iloa, ei surua sydämen.
Päivästä toiseen kantaa taakkaansa huolien,
lopulta murtuu kova kuori sen,
sisältä löytyy pieni ihminen

KERTO: joka huutaa ja itkee kipunsa salaiset,
kyyneleet tulvii poskilleen kuin ensimmäistä kertaa.
Kuka lohtua tuoda voisi toisen sydämeen
kun omasta on jäljellä sirpaleet.

2. Miten voikaan olla vaikea ymmärtää
kun toinen sanoo ettei jaksaisi yrittää.
Huomista pelkää toivoo voivansa häivyttää
tulevaisuuden tai enemmän.

Avoinna taivas, luonto valaisee lapsiaan.
Sokeat silmät kulkee näkemättä unelmaa:
Kunpa tulisi jo parempi huominen.
Tai sitten jääköön ikuinen eilinen,
ei monikaan katso kuin tuo ihminen

KERTO

3. Joku jossain pystyy joskus kai tuntemaan
kun jokin maailmassa liikahtaa paikoiltaan.
Onko se vapaus vai kahleiden katkeruus?
Onko se toisen petetty lupaus?

Voi särkyneeseen liimata palan paikoilleen
jolloin se näyttää kuin ois palattu menneeseen.
Ei aina kuitenkaan voi turvata eiliseen
kun päivät vaihtuu, aamu illaksi käy.
Ei monikaan katso; ihminen ei näy

KERTO
-Rivienvälissä-