Hetkeäkään empimättä
hätäilemättä
ja levollisin mielin
kuin emon kyljessä kulkevat vasat
me asetamme tikapuut
taivaan reunaa vasten
ja lähdemme kipuamaan
taivaaseen on kiivettävä
yön hiljaisina tunteina
kun epäilijät ja kyynikot
kovaääniset kersantit
vetävät hetken henkeä
jaksaakseen taas
vasaroida unelmia tomuksi
askelma askelmalta
jää sairas harha taakse
alle
ja harso meidän ja mahdollisen välillä
ohenee
keneltä ja miksi
meidän tulisi pyytää lupa
olla muutaman minuutin ajan
ylitsevuotavan onnellisia.
-T.T 2005-