Kivipihalla kova huuto ja tömistys
Äänet pikku hiljaa
Meren reunalla
Istun kaikessa rauhassa
Tuuli liikuttaa huulia
Kuluneet likaiset kengät riisun tähän
Tästä eteen päin kuljen paljain jaloin
Hänen kanssaan
Jätän taakse
Mikä jää on jäädäkseen
Tyhjät ihmiset niin kovin pettyneet täysiin lupauksiin
Joita eivät itse tohdi koetella jos ne ovatkin totta
Ja vesi on täällä yhä alhaalla
Joka ikisen käden ulottuvilla
Aikaa voi tappaa aivan niin kauan kuin se kuolee
Varmaa on vain elämä, joka syntyy yhä uudestaan
Ylitse ymmärryksen vuotavat asiat
Korvat lukkoon
Nehän punastuvat jos kuulevat lapsen suusta
Kädessä kala ja
Piirretty ankkuri
Jos ylhäältä sataisi rakkautta
Taivas itkisi ihmisten vuoksi
He kohottaisivat varjonsa ja käpertyisivät
Kaikki kodittomat pieniin taloihin
pätkiä
-Absoluuttinen nollapiste: viittä vaille sadetta-