Nuori Adam oli ollut tottelevainen lapsi.Hänessä oli jokin kaikkinaista rajuutta ja kiistoja kartava luonteenpiirre. Hän kavahti sitä mykkää ja kuitenkin kirskuvaa kireyttä,joka voi repäistä kuiluja perheen keskuuteen. Kaipaamaansa rauhaa hän edisti pidättymällä rajuudesta ja kiistoista, ja jotta hän olisi onnistunut, hänen oli pakko sulkeutua omaan itseensä,sillä rajuuden aineiksia on joka ainoassa ihmisessä. Hän kätki elämänsä epämääräisyyden verhoon,mutta hänen silmiensä sisäpuolella elämä jatkui runsaana ja täyteläisenä.tämä ei suojannut häntä ahdisteluilta,mutta takasi hänelle sielullisen koskemattomuuden.