Katumuksen kerrosleipä
on miehen herkkua
kun panee virheet
ja epäonnistumiset
korkeaan pinoon,
päällekkäin, ja väliin
vähän surkeutta,
itsesääliä, niin paljon
että tuntuu uskottavalta,
että omatkin
silmät kostuvat
Kun tekee tämän
ja puraisee sitten
oikein kunnon palan
niin sitten sitä
jaksaa taas
tehdä sen kaiken
uudelleen
täsmälleen samalla tavalla
paitsi kourallisella
katkeruutta maustettuna
Ihmisen ja Jumalan välissä
on tyhjä tila
valloittamaton ja vapaa
ja sellaiseksi tarkoitettu
Sinne mies yrittää ulottua
puhkuu ja murisee,
pinnistelee
Kaikkea mihin osuu kusellaan
mihin ylettyy
Mies väittää omakseen,merkityksi
tuultya, silmää,jumalan
tahtoa
säilyttää koskematon tila
puhkuu, murisee
ja sen kun kuseskelee.
Iho muistaa
Aivot heiluttavat
järkeilyn viileää luutaa:
Ehkä näin on paras...
sydän yrittää hampaat
irvessä vihellellä:
mitäs tuosta...
Mutta iholla on
petämätön muisti
ja iho muistaa ihon
arpien pilkut,
syntymämerkkien pisteet
pitkien
jäljittelemättömien
lauseiden urkupoljennon
iholla on hyvä muisti.
kuusikymmentä kertaa
minuutissa,tunti
tunnin jälkeen.
Muistojen ruoska
pureutuu syvälle.
vapiseviin kerroksiin
iholla on hirvittävän hyvä muisti