Älä vaan hätiköi!
Anna lokkiparven lentää rauhassa pilveen,
kyllä ne kotinsa löytävät.
Toisin kuin sinä.
Tuollaiset järjettömät linnut.
Niiden äly
on merenrannan gallup.
Moni mies
on pilannut kotinsa jo ennen sinua.
Jos nostat kiven kiven päälle,
olet niiden vanki.
Osta ensin kartta ja kasvioppi.
Kaada sitten maahan sekin viina,
jonka eilen kätkit.
osta kumisaappaat.
Ilman niitä unelmista tulee harvoin totta.
Ei sinulla ole ollut sen parempi onni
kuin meillä muillakaan
Kiedo villahuiv kaulaan
umpisolmuun.
Ota vain matkaan,
mitä tarvitset.
Pidä huolta terveydestä.
Tämä yksi elämä voi luiskahtaa
kuin kenkä jäätiköllä.
Viklon takia,
sano niin,
itke kuivat kyyneleet.
Se lentää
puita päin.
Se ei löydä poikasiaankaan.
Se on taivaan kuuta sokempi.
Se seisoo nilkat vedessä
ja nokkii vimmatusti.
Se löytää hiekkaa,kiviä
ja muikkuraadon,
jonka seuraava laine
viskaa nokan alta pois.
Itke vaiti!
Mene tappamaan
se sokea onneton!
Tämän maailman kieli
on niin toisenlainen,
ettei viklo sitä kuule.
Se ei löydä
poikasiaan koskaan
Vie hänet ensiksi
tuleen,veteen ja pakkaseen.
sano hänelle:
Kiipeä tuohon rantakoivuu
ja nuku siellä oksalla ensi yö.
Jos rakastat.
Valvo ja vartio puuta,
jossa sinun rakkaasi kuorsaa.
Rakenna talo vasta sitten,
kun elätte ilman taloa.
Anna oma talo hänelle
kuin joululahja.
Elokuu
kuulen kuinka se kulkee
märällä nurmikolla
ja aivastelee.
Aina sama juttu.
Pihasta pihaan kiertää
etsii marjapensaiden alta
kumisaappaitaan.
Mitä se mistään löytää!
Musta samettihattu silmillä
Kirsikan kiviä vain syljeskelee
pitkin pihaa,puutarhan laulaa
täyteen kirjavaa valoa.
Arja R
jatkuu illemmalla..eli ny..:)
Turha heille sanoa
ilma on täynnä sirpaleita
eivät he näe
ovista vain kulkevat
lohduttajat laukuissaan
tyhjiä sanoja yksinäisiä
nenäliinoja
niilläkö kuivaisit lätäköt lattioilta
tukkisit seiniin repeytyneet aukot
eivät ne näe
eivät ne näe vaikka hyppäisit
katolta kadulle
päivittelisivät vain
yöperhosten paljoutta
märkiä
läiskiä
ikkunoissa
Ensin herää iho
hitaast kuulo jostakin
unien sameilta niityiltä ryömii
vastapäisen talon seinä
pöytä, tyhjä kuppi palaavat
muistotkuin vaatteet
valmiina tuolin päällä
laitan veden kiuhumaan
tuuli juoksuttaa pilviä
naapuri koiraa
ahovalinnan ovessa
roikkuu munalukko
oliko se eilen
kun hautasimme linnun?
satoi lunta, sanoit
laula Sun haltuus
rakas isäni..
tänään on puissa hiljasita
vain vesi kohisee pannussa
valoja syttyy,sammuu
tähtiä ikkunoille.
Miten monta unta
kiivettävä näitä portaita?
pelolla ei ole
kaiteita
sekunnit irtoavat minuutit
täyttävät huoneen
kellojen
hautausmaalla tikittävät ristit
ei ole merkitystä sillä
mitä nyt sanot,olen puolivälissä
aamu aamun jälkeen palaan
vain hakemaan jotakin