IRC-Galleria

Mitä Wicca on?

Wicca on epähierarkkinen, dogmivapaa uskonto, jonka kantava peruslähtökohta on elämän kunnioittaminen ja siitä iloitseminen. Wiccalaisten maailmankuva on panteistinen ja polyteistinen; koko maailma ja kaikki elämän aspektit ovat pyhiä, jumaluus on kaikkialla läsnä.

Wiccassa myös arkielämä ja ympäristö, jossa elämme on sellaisenaan pyhää ja wiccalaiset pyrkivät elämään joka hetki sen mukaisesti. Wiccat mieltävät ihmisen osaksi luontoa, tasavertaiseksi sen kanssa, ja paljolti nykyään keskitytäänkin tämän luontoyhteyden palauttamiseen. Wiccassa spontaanisuus, leikkisyys ja jumaluuden tiedostaminen osana kaikkea elämää muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Magian käyttö tasapainottaa arkielämän hankaluuksia ja tasaisin väliajoin toistuvat seremoniat mahdollistavat luonnollisten syklien tiedostamisen myös omassa elämässä. Wicca ei ole ryppyotsainen uskonto, vaan kaiken lähtökohtana on lapsenkaltainen riemu elämästä. Siksi huumori esittää Wiccassa suurta roolia, mutta kyseessä on silti vakava elämänkatsomus, jonka johtotähtenä on henkinen eheys ja tasapaino.

Neowiccaksi katsotaan kaikki ne wiccasuuntaukset, jotka perustuvat yksilön vapauteen ja intuition pohjalta toimivaan henkisen kehityksen tiehen. Neowicca on nopeasti muuttuvaa wiccaa, jonka muoto määräytyy usein harjoittajansa henkilökohtaisen ja senhetkisen näkemyksen pohjalle. Useimmat neowiccat harjoittavat uskontoaan yksin (nk. solitaariset wiccat) ja yksintyöskentelyn suomalle vapaudelle annetaan suuri arvo. Neowiccassa uskonnon olemus ja muoto selviää harjoittajalle kirjojen, inspiraation ja omien kokeilujen kautta. Eklektisen luonteensa, joustavuutensa ja helpon saavutettavuutensa vuoksi neowicca on saavuttanut suuremman suosion kuin tradwicca. Neowiccan suuntauksia on paljon enemmän kuin tradwiccan, ja joskus rajan vetäminen wiccasuuntauksen ja kokonaan erillisen uskonnon välille on vaikeaa. Yleisimmin harjoitettava neowiccasuuntaus on nk. eklektinen wicca.

Wiccan moraali
Useimmat wiccat kokevat ylimmäksi ohjenuorakseen Wiccan Reden; "An' it harm none, do what thou wilt", eli yhden suomennoksen mukaan "Kunhan se ei vahingoita, tee mitä tahdot, ". Rede korostaa jokaisen wiccalaisen vastuuta itsestään, ympäristöstään ja kaikista elävistä olennoista. Lisäksi se kehottaa ottamaan selvää omasta tahdostaan ja kulkemaan tuon puhtaan tahdon tietä. Toisin kuin aivan viime aikoina on esitetty, Rede ei kuitenkaan ole Wiccan filosofian pohja sellaisenaan, vaan ainoastaan yksi ohje, joka sekin on varsin monitulkintainen. Wiccassa ei ole kieltoja eikä lakeja siitä, miten tulisi elää, vaan kaiken pohjana on elämän kunnioitus ja elämästä nauttiminen.

Maailmankuva
Wiccalainen kokee olevansa yhtä kaikkeuden kanssa, lanka universaalin elämänvoiman seitissä. Wiccalaiset valitsevat itselleen jumalan ja/tai jumalattaren, jonka/joiden kautta tämä luova voima manifestoituu. Jumalattaren ja Jumalan hahmojen välinen tarina ja kanssakäyminen konkretisoituu rituaaleissa ja tuo symbolien kautta wiccalaisten eteen maailman, jossa feminiininen ja maskuliininen ovat keskenään tasapainossa. Klassinen jumalatar/jumala-pari Wiccassa on Kolmoisjumalatar ja Sarvipäinen Metsästäjä. Jumaluudet voidaan periaatteessa valita mistä kulttuurista tahansa, mutta suosituin on kelttiläinen jumalpantheon.

Ihmisen luontainen seksuaalisuus nähdään Wiccassa puhtaana elämänvoimana, eikä sitä ole syytä hävetä, muttei liioin ylikorostaa. Syntymä, elämä, seksuaalisuus ja kuolema nähdään tärkeinä osina maailmanjärjestystä ja kaikista niistä on syytä iloita. Usko reinkarnaatioon on suhteellisen yleinen wiccojen keskuudessa, joskin on syytä huomata, ettei tämä usko ole lähtöisin idästä kuten yleensä, vaan vanhoilta eurooppalaisilta kansoilta. Kuolema on vain yksi osa elämää ja elämänvoima jatkaa matkaansa.

Wiccassa kaikenlainen käännytys on vierasta. Koetaan, että kiinnostunut henkilö tekee itse aloitteen, eikä häntä yritetä millään lailla ahdistella tai hoputtaa. Wiccalaiset suhtautuvat muihin uskontoihin suvaitsevaisesti, eivätkä tavallisesti koe uskonnollisia väittelyitä mielekkääksi. Sekä tradwiccaan että neowiccaan kuuluu olennaisena osana se, että uskonnollinen kokemus ja jumalien hahmottaminen on jokaisen henkilökohtainen asia.

Juhlapäivät
Neljä pääsapattia
Imbolc (1. helmikuuta)
- kynttilöiden ja valojen juhla

Beltane (1. toukokuuta)
- kesän alku, hedelmällisyyden paluu ja uuden kasvun juhla

Lugnasadh (1. elokuuta)
- ensimmäinen sadonkorjuujuhla, kiitollisuus

Samhain (1. marraskuuta)
- kesän loppu, wiccalaisten uusivuosi, muistetaan kuolleita
Loput neljä juhlapyhää
Yule (21. joulukuuta)
- talvipäivänseisaus, uusiutuminen, juhlitaan valon paluuta

Ostara (21. maaliskuuta)
- kevätpäiväntasaus, siirrytään kasvun aikaan

Litha (21. kesäkuuta)
- kesäpäivänseisaus, magian, yhteistyön juhlimisen ja kokkojen aika

Mabon (21. syyskuuta)
- syyspäiväntasaus, toinen sadonkorjuu

tässä vain hyvin vähän kyseisestä aiheesta..