Tyttö eli jatkuvassa
pelossa, että menettää
elämässään jotain tärkeää
tai kaunista. Hän matkusti
usein, mutta vielä useammin
kärsi sen takia ettei
matkustanut. Hän uskoi, että
oikea ilo ja onni oli aina
jossain muualla, ja mietti
jatkuvasti miten saisi niitä
hännästä kiinni ja miten
tavoittaisi jatkuvassa
liikkeessä sen
kristallinkirkkaan hetken,
jolloin - niin ainakin
unissa sanotaan - elämä
muuttuu saduksi.
(Miljenko Jergovicin novellista Kaktus)