Kaipaus
Vasta päivä kulunut on
ja silti jo rintaani pistää
tuttuakin tutumpi tunne.
On lovi sisälläni, tyhjä aukko jossain syvällä,
ontto kohta siinä missä jotain kuuluisi olla.
Se musertaa, se pusertaa kyynelet silmistäni
ei ole siltä pakopaikkaa vain yksi voi sen poistaa.
Sitä kaipaukseksi kutsutaan, sillä suuri valta meihin on.
Mutta mikä se kaipaus on, että se meitä kahlitsee?
Luulen tietäväni mitä kaipaus on....
Se on sitä kun huomaa, ettei ole todella elossa yksinään.
Se on sitä kun huomaa palasen itseään olevan toisen hallussa.
Se on sitä kun toinen asuu sisälläsi. Kun et ole enää tärkein ihminen maailmassasi.