Kitkerät Neitsyet
Tanssilattialla
yksin notkuessa
yritän vihjailevasti ympärille katsella.
Narikkavaiheessa huomaan: kaikki miehet (ah!)
pelkkiä pihtareita
Yksin taksiin päädyn taas vain omaa kättä reideltäni riipimään.
Kondomien dead-line -päivät
ohi vilisevät
kuin painokoneet ne päässäni jyskyttävät
mutta missään muualla ei jyskytystä kyllä tunnu
mitä varmaa on varmoissa päivissä?
On takana pitkä jatkosarja nälkävuosien
ja vierellä rivi ruostuneiden aitanlukkojen
Ei venevalkamassa juuri melaa nää
vain rämeellä kauhomme ympyrää
ja pilttuut ovat tallissa tyhjillään.
Kyllä miehistä olemme laulaneet
heitä ylistäneet ja ihailleet
ja puhuneet kyvystä naida tainnoksiin
ja kertoneet intohimosta
ja huutaneet yöhön rakkautta
mutta kaikki se perustuu – kuulopuheisiin.
Missä seksiaddiktit?
Missä erotomaanit?
Ja playboyt joista aina niin paljon puhutaan?
Vain virtuaalilemmikki piipittää hiettömän yksiön yössä
Sais ees taudin että edes gynis uskois!
Taas tulee talvi
Kohta ei pane kuin pakkanen
Jää lumet luomatta polulta porstuan
Ja kun kevät saa
Minä en vieläkään
Jo yrttitarha umpeen nurmettuu
Huurtuu ikkunat talon kylmenneen
kukat kuihtuvat kastelun puutteeseen
kai vielä ne nauttia sateesta kerran saahan?
Värikukoistus sammuu, se nuupahtaa
terälehtien jäntevyys katoaa
poimimattomat mansikat mätsähtää mätinä maahan.
Hyötykäyttö – unohdettu!
Kierrätys – ei puhettakaan!
Tuleekohan kukaan edes haaskalle?
Onko tämä elinkautinen?
Vai seisoisiko kitkerille lopussa
edes kiitos?