IRC-Galleria

Pilven valkoisen silmin rakkauden
joka päivä näimme
kuulin viulujen soivan kaihoten
aina uudelleen
se lohdun antoi, kun laulu kantoi
yön tumman halki sydämestä sydämeen

kertosäe:
Toisilleen luodut yön nähneet on
tähtien taian ja kuutamon
Yön tuulet kuiskaavat sen:
Sua koskaan menetä en
Niin suuri yksin vain olla voi voima rakkauden

Pois sun matka vei, tiesin silti ei
sammu tunteen liekit
Joen uomatkin kaikki kuivatin
meret tyhjensin.
Nyt kutsun kuulet, sen kantaa tuulet
yön tumman halki sydämestä sydämeen.

kertosäe (2x)

Aavoja pitkin pois menneestä seilaat,
koskaan et kotiin palata vois.
Tyynestä pinnasta kasvojas peilaat,
luottamus lapsen on katseesta pois.

Mutta älä toivoasi heitä
Pidä viimeinenkin jyvä
siitä voimme kasvattaa puutarhan
Ethän anna pääsi painua
sillä ken on kulkenut läpi pimeän
ei piiloaan tarvi

Ja kun silta se tuulessa keinui,
Olin valmis jo luovuttamaan.
Tunsin, kuinka sun sormesi tarttui
Käsivarteeni voimattomaan.
Ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu,
Päästänyt et silloinkaan.
-indica-

Joskus joutuu astumaan narrin rooliin tahallaan,
Ylpeydestään pelaamaan katsomatta korttejaan.
Enkä suostu katumaan ainuttakaan suudelmaa,
Vielä tahdon vaeltaa etsimässä oikeaa
ihmepoika-valvoja

Tiedän sen olevan
Jotain mistä haaveilin kauan
Luulen en tavoita
Voin vaan olla ja haaveilla

Kivi vierähtänyt sydämeltä
Jäljellä vain kuoret päältä
Ajan myötä kovettuu
Ennen kuin kuoliaaksi paleltuu

kertosäe:
Jos huomenna hetki koittaa
Tiedän, että hyvä voittaa
Äänesikin minut tavoittaa
Mutta niin vain jostain kaukaa

Tiedän sen olevan
Jotain mitä odotin kauan
Kai odotin sitä yhtä
Mutta on odottavan aika pitkä

Pilvet väistyneet pään päältä
Jäljellä varjo entisestä
Ajan myötä opettaa
Minä en kai opi koskaan

kertosäe

Tiedän sen olevan
Jotain mitä halusin kauan
Ja kun vihdoin sen saan
En enään tiedä mitä haluan
-Halla-

lisää rintama-tunnelmia..

Hän näki silmissään suojuksen alta esiinvilisevän telaketjun kuvan. -siihen..siihen..
sitten hän heitti.Miinan paino ei antanut suuriakaan mahdollisuuksia tähtäilemiseen, ja jonkinlainen rukouksen tapainen toivo vilahti Hietasen mielessä kun hän heitti. Hän kaapaisi vielä hätäisesti sammalta käteensä ja tuiskaisi sen miinaa kohti,muka jonkinlaiseksi naamioinniksi. taisi siihen pari roskaa sattuakin. Mutta samalla hän näki näyn,joka vavahdutti hänen mieltään. oikeanpuoleisen olisi pakko sattua päälle.se olisu nyt jo varmaa. vasta silloin hänelle tuli hätä omasta säilymisestään. suojaisiko juurakko häntä tarpeeksi paineelta. Hän painautui sen taakse,aukaisi suunsa ja painoi kädet lujasti korvilleen. parin sekunnin kuluttua tuntui koko maailma puristuvan hänen päälleen. Hän ei tajunnut jyrähdystä äänenä vaan puuduttavana ja humahtavana iskuna, ja siihen sekosi hänen tajuntansa. kun se palasi hän näki vaunun pysähtyneen hieman kyljittäin kääntyneenä.

Kariluoto käveli heidän luokseen. hän oli ottanut lakin päästään ja antoi tuulen liehuttaa tukkaansa. muutenkin hän nosti päänsä pystyyn, jäykkään ja ylvääseen asentoon. tietämättään hän tunsi itsensä vaaleatukkaiseksi länsimaalaiseksi valloittajaritariksi, joka nyt täältä vuorelta katsele valloittamaansa kaupunkia. Hän ei huomannut, että oli ottanut kasvoilleenkin "teräkseenvaletun" ilmeen. Hänen elämänsä eräs suurimpia täyttymyksiä oli tapahtunut. Suomalaisen jalkaväkikomppanian päällikkönä hän katseli,miten siniristiliput kohosivat petroskoin korkeimpien rakennusten salkoihin. mitä taakse jäänyt matka sisälsikään, niin tällä hetkellä se oli unohdettu.Siinä hän seisoi, tämän itsenäisen isänmaan kasvattama poika, ristiritari ja nuorukainen, jonka kurkussa nyki omituisesti. Hän oli liikuttunut

Kariluoto hymyili vaisusti. Vaikka hänen täytyi tunnustaa,että Viirilä oli komppanian rohkein mies, tunsi hän sentään vastenmielisyyttä tätä kohtaan.Tuntui jotenkin rienaavalta ajatella tuota isopäistä apinaa tällaisessa yhteydessä. Miehen ulkonäkökin oli vastenmielinen. Köyry varsi,letkahtelevat jalat ja iso pää. Vaatteet olivat aina puolitiessä yllä. Reppua ei miehellä ollut olemassakaan. Nokinen römpsä vain roikkui paljaaltaan vyönlenkissä.Taskut pullottivat täynnä tavaraa, ja saapasvarren suusta pilkotti lusikka. Joskus Kariluoto vakavissaan ajatteli että mies oli mielipuoli. Nytkin tuo naurunhohotus ja lauseet,jotka eivät sisältäneet useinkaan mitään järjellistä. Kunhan möläytti jotakin ja sitten hohotti päätään pyöritellen

Vierelläni yössä
Hiljaa hengität
Suojaa minut niiltä
Jotka kaiken kätkevät
-happoradio-

Hay amores que se esfuman con los años
Hay amores que su llama sigue viva
Los inciertos, que son rosa y son espina
Y hay amores de los buenos, como tú
Hay amores que se siembran y florecen
Hay amores que terminan en sequía
Los que traen desengaños en la vida
Y hay amores de los buenos, como tú

Mi amor, mi buen amor, mi delirio
No pretendas que te olvide así, no más
Que tu amor fue mar cuando sedienta
Me arrimé a tu puerto a descansar
Que tu amor, amor, sólo el que un día
En tu pecho, vida mía, me dio la felicidad

Hay amores que nos llevan al abismo
Hay amores que jamás se nos olvidan
Los que dan toda ternura y fantasía
Son amores de los buenos, como tú

Mi amor, mi buen amor, mi delirio
No pretendas que sea poco mi penar
que tu amor fue luz de pleno día
cuando todo era oscuridad
Que tu amor, amor sólo el que un día
en tu pecho, vida mía, me dio la felicidad
en tu pecho, vida mía, me dio la felicidad

When my eyes first saw you
A vision
My heart missed a beat
And I cried
I knew then I loved you
And I do
Now you are my reason for living

And now
You walk in my soul
You dance in my heart
You draw breath for me
I'll stand by your side
I'll kneel at your feet
Share my life with me

I've waited years
I've waited all my life for you
You are my world
All of my dreams and I need you

I'll love you forever
And a day
I'll love you till God comes and takes me away

You sing to my soul
You play with my heart
You breathe life for me
I'll always be yours
And I'd die for you
Share my life with me

I can't believe
How much you mean to me, and so
Pick up a piece
A piece of my heart
And stay with me