IRC-Galleria

kertosäe:
Sido mun haavani niinku ne ois omias, hetken verran me ei olla tunnottomia
Auta mua, mä paljastan mun haavat (Sido ne tiukasti)
Ja kun sä meet, elä, koe, muista että maailmas on muitakin kun sinä
(Ja jos näet haavoja, sido ne tiukasti)
Näkökulma-haavat

Pitää lähteä kyl sä tiedät miksi
Koko tää touhu alkaa mennä palasiksi
Pariksi sekunniksi juutun hyviin muistoihin
Mutkun preesenssiin herään en tahdo takertua niihin
Menneisiin aikoihin kun sä tykkäsit musta
Nyt ei enää tule loppua tästä itkusta
Olet mielettömän tärkeä ja todella rakas
Mutta haluan ottaa nyt elämäni takas

Mua pelottaa ajatus ettei olla yhdessä
Mua sattuu en tiedä oonko väärässä
Kun näin valitsen, luovutanko liian helpolla
Aina ei voi elämässä olla voitolla
Suunnitelma pettää, tilanteet muuttuu
Jutut joita tartten tästä suhteesta puuttuu
-Mariska-

Grow old along with me
The best is yet to be
When our time has come
We will be as one
God bless our love
God bless our love

Grow old along with me
Two branches of one tree
Face the setting sun
When the day is done
God bless our love
God bless our love

Spending our lives together
Man and wife together
World without end
World without end

Grow old along with me
Whatever fate decrees
We will see it through
For our love is true
God bless our love (4x)

Joskus on
aivan pakko lähteä
olla poissa paikalta
nähdä omaa elämää vähän eri kulmista
toista ei voi sitoa
ois parempi olla vaan jos ei koita omistaa toisen unelmaa
eihän voi aina olla toisessa kii jos ei välillä happee saa
on pakko päästä tuulemaan

kertosäe:
joskus vaan on niin levoton
että parempi ois jos lähteä vois
antaa rakkauden vapaapäivää viettää
sydämen hetken yksin kiertää vaan
omalla radallaan

jos on poissa kauemmin ja antaa ikävän tulla vaan
niin on kaikki paremmin kun yhdessä ollaan
eihän voi aina olla toisessa kii jos ei välillä happee saa
on pakko päästä tuulemaan

kertosäe

kertosäe

jooo

kun saapuu matkaltaan ja rakastaan rutistaa

kertosäe

niin sitä oppii arvostamaan kun rakkautta saa

Silti nään sen toivon keskel raunioiden
Ja yhä toivon etten oo ainoo
Joka aistii sen toivon vaikeina hetkinä
Toivon että näät sen toivon vaikkei sitä oo paljoo
Toivon

Et viel joskus pystyn näkemään
Miten se lapsi varttuu ja vihollista kätellään
Et seisot vierellä ja pidät mua kädestä
Ku aidat vihdoin rikotaan ja samal puolel kävellään
Haavat ei umpeudu ja liitoksetki repeää
Sillon toivo on siunaus sen saa kiitokseksi tekemään
Hieman enemmän sen eteen et viel eletään
Taakkaa hetkeksi keventään et rytmiin mukaan keretään
Heräte loittonee mä elän toivos viel
Et pystyn oikoon ne ongelmat koitoksen
Mä käännän voitoks sen sydämeni avulla
Et pystyn hyvil mielin hyräilemään kadulla
Se ottaa mittaa kun tilanne on toivoton
Niist osaa kippaa vaik jäljellä vielä toivo on
Ja se on kaikki mitä tarvitaan
Vaik päivät on usein täynnä pelkkiä harmeja vaan

Tunsin sun rakkauden, mut sua en

Tämä pohjoinen kaunis maa armahduksesta nyt kuulla saa
Sillä Jumalan suuressa suunitelmassa
Tämä kansa saa paikkansa

Tämä maa on niin kivinen, suota surkeaa ja korpea
Meille rukoilen viisautta välttää ansoja
Toinen toisia siunatkaa

kertosäe:
Hylätty kulmakivi elämän
Sen varaan rakennamme
Herramme tekee meistä kestävän
Ilman Häntä me romahdamme

Kivi kalliisti maksettu, sydämiimme se on suljettu
Ja sen varaan me laitamme koko elämän
Sitä murrettu koskaan ei

Tätä kansaa ei karkota hetken heikotus, sen tuuli vei
Taas on venhettä vastavirtaan tuonelan
Kädet rakoilla soudettu

kertosäe

Vaikka routa ja ikijää kalvaa sielua ja hirvittää
Tätä kansaa ei kaamoksen valta vangitse
Sillä se jaksaa uskoa

Nämä pohjolan tyttäret, pojat revontulten reunalta
Saivat sanoman Jumalan valtakunnasta
Laulaen Luojaa kiittäkää

kertosäe

Kaukaa et nää arpiani, korujani, muistojani
Ne on mun paidan alla uskallatko kurkistaa
Et nää matkan päästä rohtuneita huuliani
Pieniä kuiskauksia, uskallatko, haluatko?

kertosäe:
Lähemmäksi, lähemmäksi tule niin saat nähdä kaiken
Lähemmäksi tule niin saat kaiken minkä näät
Lähemmäksi, lähemmäksi tule niin saat nähdä kaiken
Lähemmäksi tule niin saat kaiken minkä näät

Oot liian kaukana, jos et nää tumman varjon alle
Tunnista kasvojani, uskallatko kurkistaa?
Kauaa sä et voi nähdä, salaisuutta sielussani
Tuntea sydäntäni, uskallatko, haluatko?

Joka puolelta kun katson, niin kaiken nään.
On hyvä käydä ulkopuolella oman pään.
Tuska nautinnon on aateloimaa.
Epäilystä saan mä uutta voimaa.
Ja palat yhteen liimaa Vin Rosè.

Tuuli puhaltaa läpi suihkulähteen,
Kauan sitten eksyimme tähän tähteen.
Katu tyhjää tyhjemmin lippusaloin,
Kuljen puiston kasteessa paljain jaloin.

Paperit lentää kuin kuolleet sielut,
Poissa ilkeät kielet ja kuivat nielut.
Olen nähnyt vaihtuvan vuodenajan,
Minä elän kallossa vaeltajan.

kertosäe:
Aamu Tampereen,
Tehtaat vetää henkeä meiltä itselleen.

Taakse näyttämön, siellä vaihtuu vaatteet.
Oi Tampere, oi kaikki aatteet!
Onnellinen, ken on sammunut kukkiin.
Uskon maailman rauhaan ja joulupukkiin.

kertosäe

Ei sorsat uppoa Tammerkoskeen,
Tulin puuteriksi Tampereen poskeen.
Liukunut olen yli rajan,
Istun kahviloissa ohi sulkemisajan.