IRC-Galleria

Minun sisälläni on paikka rakkauden
Aivan pieni, mutta tyhjyys täyttää sen
Eikä kaikki tyhjä edes mahdu sisimpään
Sen myrkky vuotaa elämään
siihen tukehtuu kun hengittää

Taas mä tarvitsen sua
taas jäin nimees huutamaan
Ja jos vain kannat mua
mä kyllä ootan
kunnes jälleen kohdataan

Minun sisälläni se paikka rakkauden
On aivan pieni, mutta sinä löydät sen
Miksi minä pelkäisin kun tyhjyys häviää?
Uusi lämpö täyttää sisimpää
Jumala on rakkaus ja elämä

Taas mä tarvitsen sua
taas jäin nimees huutamaan
Kuka on rakkaus ja elämä?
Kuka on kuollut ja kuka jää?

Ja jos vain kannat mua,
mä kyllä ootan
kunnes jälleen kohdataan
Oo-oo-oo-oo-oo

Joskus itken ääneen
silloin kuivaat kyyneleet

Kuka on rakkaus ja elämä?
Kuka on kuollut ja kuka jää?
Käyt loppuun asti tien
et minua hylkää
Kiitos
-//-

Hei, ethän ole armoton?
Syyllinen anteeksi anelee.
Vihan vanki tuomion vain itselleen sanelee.

Väitätkö, että kuolema on
Kylmä käsky kohtalon?
Että hyvä ja paha olis olemassa
Ainoastaan ihmisessä?
Sanotko elämä katoaa
Maailman synty olis sattumaa?
Ethän tähän luovuta
Vielä etsi vastausta!
The Rain-ohiko kuljet

kertosäe:
Mikä on joulusydän?
Mikä on joulumieli?
(2x)

Se on sitä, kun ystävän kiireisen
Päästää jonossa ohitseen
Se on sitä, kun saattaa vanhuksen
Lumituiskussa ovelleen

Se on rakkaus luontoon ja ihmisiin
Se on lämpöä sanojen
Se on kohtuus pöytämme runsauteen
Se on aika kiitoksen

kertosäe

Se on leutoja tuulia Kaanainmaan
Se on pakkasta pohjolan yön
Se on rauhaa rintaan ja maailmaan
Se on lepoa vuoden työn

Se on sitä, kun syntyy elämä uus
Se on aikuisten lapsekkuus
Se on sitä, kun löytää rakkauden
Se on nöyrä ihminen

kertosäe

Se on sitä, kun uskoo huomiseen
Sille kortensa kantaakseen
Se on sitä, kun luottaa ihmiseen
Sille anteeksiantaakseen

Se on riemua rinnassa auttajan
Se on lintu pienoinen
Se on hetki taakkamme kantajan
Se on juhla Jeesuksen

-pepe&kirsti willberg-

Tuskaa on päivä, tuskaa on yö,
Ruostuneet tunteet sielua syö.
Kumpaanko sattuu, kun kumpikin lyö?
Meistäkö toinen potin korjaa?
Kumpiko ensin kääntäisi pään?
Kumpikin pelkää vain itseään,
Toistansa pyrkii käännyttämään
Kuin isäntä orjaa.

Eilisen hautaan heittää jo voi,
Ilkeät puheet sen balsamoi.
Julmasti pieleen sielussa soi,
Kun kumpikin toista viulua soittaa.
Viisaat ne sanoo, puheilla vaan
Ongelmat pystyy ratkaisemaan,
Vaan jos ei kuuntele kumpainenkaan,
Tuskan voi voittaa vain

(Yhdessä itkien) Yhdessä itkien
x5

Tuskaa on päivä, tuskaa on yö,
Ruostuneet tunteet sielua syö.
Kumpaanko sattuu, kun kumpikin lyö?
Nauttiiko heikompi kestämisestään?
Molemmat tehneet virheitä on,
Ottelun tulos ratkaisuton.
Tyhjäksi viimein kun saa katsomon,
Mustelmat pestään.

Yhdessä itkien löydämme rakkauden viimein.
Yhdessä itkien, milloinkaan ei pantomiimein.
Ei korulausein, ei tyhjyyttään ontuvin riimein.
Yhdessä itkien.

Anna anteeks...

-//-

Varakkaille näyttää kehittyneen usko,
Että haudassakin rahaa tarvitaan.
Siksi kaikki täytyy tehokasta olla
Ja tuottavaa.

Meikäläinenhän ei räknäilemään ryhdy,
Aikamieskö mittailisi senttejään?
Kumman sopivasti ne on aina saatu
Riittämään.

-pate mustajävi-

helmien testin mukaan minun kuuluisi asua sydneyssä:)

Jossain kauempaa, tuuli jälleen puhaltaa
Vie pois viimein eilisen, joka tuo mukanaan huomisen
Kaukaa linssin takaa, hahmottuu samaa maisemaa
Josta kerran puhuttiin, kunnes kaikki poistettiin

Liikaa tuskaa taas, huominen tuo tullessaan
Jos palaset vielä liittää saa, kaikki kaunis kukoistaa
Kaikkeen pettyä saa, jos jotain oikeesti haluaa
Sirpaleet käyn kasaamaan, ehjäksi ei kuitenkaan

Kaikesta maksaa saa, mikä jäi taakse unholaan
Piikin pisto viimeinen, jättää arven ikuisen
Maisemaa käyn vaihtamaan, varjot käy viimein nukkumaan
Rivi viimeinen luettiin, kunnes kannet suljettiin

Kaikki kaunis katoaa, kunnes jälleen aamu sarastaa
Lehti putoaa routaiseen, maahan niin lumiseen

Kannat sisälläsi elämän, kasvoiltasi peität häpeän
Unohtaa et koskaan pysty kokonaan
Mitä halusit menetit, sädekehäsi kadotit
Ja poistuit kauemmaksi tavallaan

kertosäe:
Köysi kaulaasi koristaa, maa altasi poistetaan
Kauneutesi raiskataan, siivet katkaistaan

Uskot näkeväsi tulevan, kokevasi kaiken olevan
Koskaan ei voi sua ymmärtää
Lähdet mukaan tuulen polttavan, rakkautesi liekin sammuvan
Sitä koskaan sytytä et uudestaan

kertosäe

kertosäe2:
Pelko mielesi lamauttaa, totuus esiin ruoskitaan
Muistot valheeksi muutetaan, siivet katkaistaan

kertosäe

kertosäe2
oire-siivet

Käperry syliini, itke hiljaa.
Emme vahvoja ole kumpikaan.
Sä voit kutsua mua itsekkääksi,
Muttei vanhemman pidä lastaan hautaan laittaa.