Kolme lausetta, joilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Kutsuin sitä runoksi JA:
"Vitsi. Aluksi tuntui vähän oudolta, mutta mitä useammin tämän ja tuon toisen runosi luin, sitä enemmän näistä molemmista pidän."
Runoilu on selvästi minulle sopiva taiteenlaji kun ei tarvitse muuta kuin pilkkoa novellini osiin. Mutta kuinka helppoa se onkaan! Uskomattoman helppoa. En minä osaa ottaa kunniaa jostain viidestä sanasta. Ei ei ei. Tämä loppuu nyt ihan alkuunsa. Miksi, miksi jonkun piti sotkea pääni lauseella "sulla olis varmasti kykyä tehdä noilla sanankäänteillä & mielikuvituksella runojakin".
Kuuntelen liikaa muita. Selvästi. Ihmisten lauseet jumiutuvat päähäni ja neuvovat sieltä mitä tehdä.