Eilen noin neljän kaljan ja kolmen paukun jälkeen käytiin isäni ja itseni välillä seuraavanlainen keskustelu..
Isä: Arvaapas, poikani, mitä ajattelin silloin, kun sä synnyit ja näin sut ekaa kertaa?
Minä: No kun kysyt tuolleen, ni varmaan jotain todella henkevää on nyt tulossa..?
Isä: Nojaa...silloin ajattelin, että kyllä mä parempaankin pystyn..
1-0 faijalle..
Juttuhan sit jatku, ja faija alko retostelee omalla nuoruudellaan, ja naisseikkailuillaan.
Isä: Sillon kun mä olin sun ikäinen, niin jouduin hätistelee rumimpia naisia pois jaloista pyörimästä!
Minä: Aijaa..mut mutsi ei sitten uskonu?
1-1!!
Ja juuri ennen nukkumaan menoa, faija elvisteli peilin edessä, ja totes, että "5 cm pidempi, ja mä oisin kuningas.."
Mutsi huusi sängystä: "kultaseni, 5 cm lyhyempi, ja sä oisit kuningatar..."
Kyllä näiden kanssa pärjää, kunhan vaan on oikeat lääkkeet..