Meinaan elämä.
Kävimme siirtämässä kirkkaan kiven eilen taas hieman pidemmälle. Siis kävelylenkin kääntökiven. Nyt lenkille tulee matkaa 5,5 kilometriä. Missäköhän me Juhannuksen tienoissa käydään kääntymässä? Sillan Baarilla. Ei tarvisisi enää kantaa juomapulloa mukana. Ja kotimatkakin sujuisi paljon jouhevammin muutaman keppanan jälkeen.
Muihin asioihin. Vanha pyykkiteline sai eilen rälläkkää. Ja tilalle on paalutettu kesäkeittiön kulmakepit. Nyt ei savolainen projeti ole enää edes aloittamista vailla valmis. Nyt olisi varmaankin viimeinen hetki suunnitella kyseinen pömpeli. Olisi sitten helpompi rakentaa.
Pitääpä ottaa paikasta kuva ja tehdä tänne oma sivu tähänastisen elämäni suurimmalle rakennusprojetille. Jos sen nyt uskaltaa tänne pistää. Ettei taas joku nainen saa päähänsä, että minunkin mieheni voisi tuollaisen rakentaa.
Tänään on muuten yhden Kääpiön 13-vuotispäivä. Niin se aika rientää. Eihän siitä ole kuin hetki, kun hän seitsemän vuotiaana syntyi tähän perheeseen. Oman vanhenemisensa tuntuu huomaavan pahiten lasten vanhenemisesta. Ilmeisesti lapset vanhenevat eri tahtia kuin me aikuiset. Lapselle tulee vuosi vuodesta, aikuisille 25-vuoden jälkeen vuosi kolmessa vuodessa. Toivon minä.
Erikoisen lämpöisiä ajatuksia tänään Erikoiselle. Tiedät kyllä miksi.