Hieno viikko takanapäin. Ja hyvää luvassa myös viikonvaihteessa. Voiko sitä äijä enempää toivoa.
Ensin menneeseen. Tasan viikko sitten saivat toisensa Minttu sekä Ville. Virallisemmat seremoniat pyhän kolminaisuuden kirkossa Helsingissä. Jos juhlallisuuksien perusteella pitäisi kirkko valita niin minun kirkkoni olisi ortodoksinen. Onneksi tämä valinta ei ole kuitenkaan pelkkien juhlallisuuksien varassa, kaunis ja kodikas juhlakaavakaan ei kätke sanoman valheellisuutta. Mutta häätoimituksena aivan upea, jotain toista kuin evlutkaavamaisuus ja jäykkyys.
Varsinainen riemu repesi kuitenkin Otalammen työväentalolla varsinaisessa hääjuhlassa. Miten voikin olla jokin juhla juuri juhlittavien näköinen niin vahvasti kuin Mintun ja Villen hääjuhla oli. Hääparin ystävät olivat tehneet valtavan työn, hääpari oli pitänyt pintansa vanhemman väen painostuksessa ja lopputulos oli upea. Onneksi lähdimme jälki-ilmoittautuneina mukaan.
Myös yöpyminen mummolassa oli vahva kokemus. En ole nukkunutkaan Wiimarinteessä varmaankaan noin 40 vuoteen. Nostalgiaa tulvi joka paikasta, paljon tuttuja esineitä, kallionkoloja, kasveja, huopia, astioita, kaappeja...
Millaisen muistojen määrän tuo kaikki herättikään. Touhuistamme poikien kanssa, Isoäiti Almasta, Eno-Mattista, Irjan pyöreistä suussa sulavista karjalanpiirakoista ja paljosta muusta. Etenkin aamun parin tunnin keskustelu Irjan kanssa kaikkien muiden vielä nukkuessa oli mieleenpainuva. Tuli kysyttyä monta sellaista asiaan, joita nuorempana olin huomannut ja havainnut, mutta joita en ollut tuolloin ollut kehdannut Irjalta kysyä. Ja valtava määrä minulle aivan uutta tietoa tämän läheisimmän sukulaisperheen elämästä.
Hääjuhlissa syntyi myös idea Matin, Marjatan ja Marjatan isotädin Mannin Käärmelahden vierailusta. Keskiviikkoillalle Olavinlinnaan oopperaan katsomaan tähänastisen oopperahistoriani tylsintä oopperaa. Lucia mikä hän nyt sukunimeltä olikaan Laammermoori. Että voi olla synkkä kappale. Ja tylsästi esille asetettu. Perinteistä oopperaa kauheimmillaan. Mutta onneksi miehityksestä löytyivät Lucian roolin laulanut Eglise Gutierrez, Arturon roolin laulanut Petrus Schroderus ja Raimondona loistanut Jyrki Korhonen. En minä oopperalaulannasta mitään ymmärrä, mutta jos minullekin tulee hikisessä linnassa vilu Lucian menettäessä järkensä niin se riittää minulle. Nyt tuli.
Ja sitten se yöistunto Käärmelahdessa. Tällaisia öitä minä kaipaan. Melkeinpä parasta mitä housut jalassa voi tehdä. Meillä oli hauskaa, toivotavasti myös vierailla. Viiniä, olutta, juustoja ja muita herkkuja oli sopivasti, nauramista hieman liikaakin päätellen siitä, että vatsalihakset olivat aamulla kipein paikka kropassa.
Aamupäivällä vielä IsoÄiti matkasi pitkästä aikaa Käärmelahteen tapaamaan kummipoikaansa ja muuta väkeä ja siitäkin kehkeytyi oikein mukava aamupäivän kahvirupeama. Jonka vaan oli määrä loppua ennen aikojaan vanhempien vieraiden lähtiessä kohti Vihtiä.
Onneksi kuitenkin Minttu sekä Ville jäivät vielä vuorokaudeksi, sillä se antoi vielä hauskoja pelihetkiä, mukavia keskustelutuokioita ja hyvää mieltä oikein roppakaupalla.
Ja nyt ollaan melko hiljaisessa talossa. Isot pojat ovat äijäilemässä Ahokkailla Parikkalassa, Tilli edelleen Muksumäessä, Tiitus, Jannan ja Sansku nummumassa.
Kuten myös Rakas Vaimo jonka kanssa kohta suunnistan kohti Jyväskylää. Nauttimaan kahdenkeskeisestä yhdessäolosta.
Kyllä kesä on ihanaa.