Rakas Vaimo kirjoittaa omassa päiväkirjassaan älykkäästi peilistä. Lukekaa vaikka SeijaSofia. Peilin ongelma on kuitenkin se, ettei se osaa antaa ohjeita. Se näyttää, että olet läski, mutta ei kerro miten laihtuisit.
Ystävä voi olla peili, mutta ei vain peili. Hyvä ystävä antaa myös neuvoja ainakin niitä kysyttäessä. Eikä vaan totea, että se sinun on ratkaistava itse. Totta kai lopullinen ratkaisu on minulla itselläni mutta kaipaisin kuitenkin hyviä vinkkejä siitä, miten ongelman voisi ratkaista.
En valmiita vastauksia, mutta aineksia ratkaisun tekoon. Jopa vaihtoehtoja. Ei välttämättä yhtä ja ainutta vaan erilaisia joista yhdistellä ja koota oma oikea ratkaisu. Etenkin jos peili on omasta mielestäsi viisas ja kokenut.
Silloin ei juurikaan kaipaa saivartelua siitä, onko apua kysytty oikein. Onko kysytty tyyliin mitä minun sitten pitäisi sinun mielestäsi tehdä, jolloin peili jättää vastaamatta. Vai onko ymmärtänyt kysyä, mitä sinä tässä tlanteessa tekisit, jolloin peili olisi kertonut omia näkemyksiään. Mutta kun et niin älynnyt kysä, peili jätti kertomatta.
Kun sivusin tätä aihetta jeesusjutussani jo par päivää sitten, niin palataan tuohon taruun vielä uudestaan. Raamatun tarinoiden mukaanhan jessus opetti kertomalla vertauskuvia. Ei siis tahtonut neuvoa aina suoraan vaan antoi ihmisten tajuta tarinoista, vinkeistä ja esimerkeistä.
Että jos pitäisi valita, niin peilin sijaan minä tahtoisin ystäväkseni jeesuksen.
Vaikkapa tuon taruolennon näköisen faunin.
Partaisen ja pitkätukkaisen hipin.