IRC-Galleria

Kolme päivää on takana elämää Rakkan Vaimon mentyä töihin.

Vaikka olen luullut tietäväni mitä RV kotona tekee päivittäin niin enpä ole tiennyt. Nyt on harmaa aavistus asiasta.

Näinhän me sovittiin. Jo kauan sitten. Että kun lapset elävät murrosikää siirtyy hieman suurempi osa kotivastuusta minulle. No nyt on siirtymässä.

Olen verestänyt taitojani pyykinpesussa. Pari koneellista jo ilman suurempia kömmähdyksiä.

Myös ruokahuollossa on ollut haparoivia askelia. Makkarakeitto josta tuli makkarapata kun kiinteän aineen ja nesteen suhde sekosi. Muussi, kalapuikot ja munakastike oli kuulema lastenkin mielestä ihan hyvä. Olin siihen itsekin tyytyväinen. Tänään oli meksikon padan vuoro. Ei kovin tulinen, RV:n suuhun liian suolanen. Mitenköhän sen sain aikaiseksi, en tiedä.

Kun tähän sitten lyödään vielä pari terapiaa, muutama kuskauskeikka kaupunkiin ja takaisin, yksi uimahallikeikka lasten kanssa niin johan sitä siinä on kolmelle päivälle ihan mukavasti.

Ohessa on vielä hoidettu hieman sijaishuollon kehittämishanketta ja yhtä saaripengertiesiltahanketta. Tai lähinnä sen kaatamista. Sekä hieman nuorten kalakerhon asioita, SDP:n tulevan puoluekokouksen suhmurointia, koulun vanhempainyhdistyksen lauantaisen kokouksen papereita, seksuaalirikosvetoomuksen alekirjoitusten perkausta...

Ai niin, lumitöitäkin ihan mukavasti liki kaksi tuntia tänään päivällä. Ja lämmittämiset.

Lapset ovat olleet kilttejä, ovat hoitaneet omat osuutensa kotitöistä, yksi jopa tehnyt monenlaista ylimääräistä. Venyväistä sakkia kaikki.

Kaiken tämän keskellä koira potee eroahdistusta Rakkaasta Emännästä liki yhtä paljon kuin minä Rakkaasta Vaimosta.

Mutta elossa ollaan.

Jatkoa seuraa. Jahka nyt tapahtuu jotain.