Meillä on monenlaista eläintä, jotka ovat minut herättäneet. Milloin Onni Mäykky haluaa ulos aamutuimaan, toisinaan taas kissoista Helmeri, Hulda, Hugo tai Laku saa päähänsä herättää minut. Joskus asialla on kukko Amadeus, toisinan jopa Birgitta Wagner kiljuu kiimoisaan niin kovasti, että siihen herää.
Mutta että Harakka. Tai oikeasti kaksi. Toinen rääkkyi ainakin siihen malliin, että oli mahdollisesti se Timo. Toisen nimeä en käy edes veikkamaan.
Valehtelematta tämä parivaljakko oli kolmen metrin päässä meidän makuuhuoneen ikkunasta ja rääkyi kuten vain harakka pahimmillaan voi rääkyä. Saivat kyllä kyytiä kun päästin Onnin pihalle. Hyvä, ettei koira lähtenyt lentoon niiden lintujen perään.
Mutta inhimillisesti katsoen liian myöhään. Tai siis toisaalta liian varhain. Kyytiä saivat siis liian myöhään, sillä minä olin jo herännyt ja ylösnoussut. Liian varhain, sillä olisin minä tänä ensimmäisenä koulun jälkeisenä aamuna halunnut edes kahdeksaan nukkua.
Mutta kai tämä on se loiva lasku lomaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika siirtyä 14.04.
- Vuoden viivytystaistelu 08.04.
- Narsistin itkuvirsi 06.04.
- Maalaa munasi ja voita 24.03.
- Se on täytetty 21.03.
- Missasin Annan 07.03.
- Elämäni kotiherrana I 05.03.
- Nimiä keräten 19.01.
- Sydän on puhdas vain tuntemalla 01.01.
- Valkoinen joulu 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (9)
- ▶ 2007 (104)
-
▼
2006 (234)
- ▶ joulukuu 2006 (24)
- ▶ marraskuu 2006 (25)
- ▶ lokakuu 2006 (19)
- ▶ syyskuu 2006 (33)
- ▶ elokuu 2006 (29)
- ▶ heinäkuu 2006 (29)
- ▶ kesäkuu 2006 (16)
- ▶ toukokuu 2006 (30)
- ▶ huhtikuu 2006 (29)