IRC-Galleria

Että voi olla tämä talo hiljainen. Yksi Kääpiö ei juuri tuota meteliä ja me aikuisethan olemme tunnetusti hiljaista lajia. Joten tässä kartanossa vietetään nyt hiljaisuude retriittiä. Kolme päivää. Voi tätä ihanuutta.

Jotain tässä on liki mystistä, sillä kääpiöllisen elämän alkumme liittyy niin läheisesti juuri tähän nyt kotona kansamme kolmin olevaan Kääpiöön. Piti oikein eilen konstruoida ensimmäinen kotiintulo. Siinä me olimme kolmisin Transitin etupenkillä kuten talvipakkasessa joulun 1998 alla. Jotain erikoista tähän ensimmäiseen Kääpiöön liittyy ja tulee varmasti ikuisesti liittymään.

Mutta palataanpa tähän hiljaisuuteen. On nimittäin turha väittää, että luonto olisi hiljainen. Muut äänet vielä kestääkin, mutta harakan räikkä ikkunan alla on perin ärsyttävä. Etenkin kun niitä on puolenkymmentä rätisemässä. Tuo konsertti minutkin ajoi tänään pystyyn.

Eilen kävimme yhden Kääpiön rippileirin tutustumisillassa. Näoin ateistina voin tyytyväisenä todeta, että onneksi on vielä tuollaisia tutustumisiltoja. Eipähän kukaan kiinnostu kirkon touhuista kun ne ovat noin virallisia ja luotaantyöntäviä kuin etenkin illan alkuosa oli.

Leirikeskukseen tullessaan ei tiennyt, mihin pitäisi mennä ja miten juhla alkaa. Onneksi sentään oma Kääpiö oli iloisena joskin väsyneenä vastaanottamassa. Väsyneenä lähinnä siksi, että olivat tehneet 30 asteen helteessä päivällä kymmenen kilometrin patikkaretken Pääskylahden kirkkoon sanaa kuulemaan.

Ohjelma käynnistyi iltahartaudella, jossa evlutkirkkomme yritti jäljitellä ortodoksien laulavaa jumalanpalvelusperinnettä. Minusta se oli lähinnä huvittavaa vaikka aidosta ortodoksimenosta pidänkin. Jos nyt ateisti jostain kirkonmenosta voi pitää. Mutta tämä laulettu jumalanpalvelus oli musta lähinnä säälittävä. Lopulta päästiin kahvillekin ja siinäkään vaiheessa kukaan ei vielä virallisesti kertonut, että kahvin jälkeen tulee vielä lisää ohjelmaa. Jos ei oma Kääpiö olisi kertonut, että esittelyosuudet on vielä tulosa, olisimme varmaankin kahvin jälkeen pakanneet itsemme kotimatkalle.

No loppuosan ohjelmaosuus parani alkuosaan verrattuna huomattavasti eikä tietenkään vähiten sen vuoksi, että pääsin itsekin esiintymään yhteen sketsiin. Lopulta oli suostuttava, kun kukaan isistä ei meinannut parin minuutin vonkaamisen jälkeenkään suostua lavalle. Rakkaan Vaimon mukaan pärjäsin ihan kohtuulisesti enkä Kääpiön mukaan laisinkaan häpäissyt häntä. On se ihme lapsi, normaalisti kun tuon ikäisillä on Euroopan tyhmimmät ja hävettävimmät vanhemmat.

On hän kumma lapsi.