Johan täällä nyt on vierailuviikot menossa. Väkeä käy enemmän kuin koko menneenä kesänä yhteensä. Eilen kävijöitä olivat Rakkaan Vaimon serkku vaimoineen (oikeasti vaimoja on vain yksi vaikka tuossa onkin monikkomuoto) sekä Iso Äiti.
Heikki ja Mirja olivat olleet Mökillä Rantasalmella ja nyt matkalla kotiin Kuhmoon, edellisestä tapaamisesta olikin aikaa jo vuosi. Mukavat keskustelut, etenkin kun kuuli taas meheviä juttuja RV:n lapsuudesta. Heikki kun on tuolloin ollut paljon hänen kanssaan tekemisissä ja muistaa hyviä tapahtumia. Ja naurettavia. Joita voi jatkossa tarpeen mukaan käyttää.
Oli vaan osin hieman hektistä, kun Iso Äiti oli käymässä kotonaan samaan aikaan. Jouduin sukkuloimaan pihassa kahden talon väliä. Ja osallistumaan keskusteuun siellä ja täällä. Mutta sujuihan se niinkin.
Aamu alkoi muuten sammakon pusulla. RV oli lähettänyt sen yöllä mun koneeseen. Hellyyttävä herätys. Tuli heti hyvälle mielelle. Toivottavasti muillakin on joskus samanlaisia yllätyksiä. Ne piristää.
Erikoinen sen sijaan ei piristänyt vaan hämmensi. Kirjoitella nyt päiväkirjaan aamuyöstä vihjailevia viestejä jotka eivät aukea ainakaan näin vanhalle miehelle. Ja sitten ei suostu kommentoimaan edes tekstareilla muuta kuin, että R.I. kertoo. Saatnana kun tuollaisesta iskee huoli syrämmeen. Mutta ilmeisesti asia ei kuitenkaan ole paha vaan ehkä hyvä. Kuulemma R.I komentoi. Toivottavasti pian. Mutta Erikoinenhan on aina tajunnut draaman. On meinaan hyvä käsikirjoittaamaan, ohjaamaan ja kuvaamaan niitä.
Pyrkisi teatterikouluun.