Sunnuntain kunniaksi päätimme lämmittää saunan. Olisipa siten mukava rentouttaa itseään alkavaan viikkoon. Ja kun kaikki Kääpiötkään eivät lauantaina olleet Pikku Saimaassa, nii saisihan heidät puhtaiksi.
Kaikki alkoi hyvin, kuivaa koivua pesä puolillen ja palamaan. Lähti vetämäänkin niin, että humina vaan kuului. Mutta, mutta...
Vartin päästä Sansku meni saunalta hakemaan vanhaa pesusientä Tiinun haavoittuneen jalan pesuun mutta eihän saunalle ollut menoa. Jo eteiseen tulvi sellainen harmaa savumuuri joka pysäytti Kääpiönkin.
Minut haettiin apuun savusukeltajaksi. Ja kun avasin saunan oven, oli maailmaa savua tulvillaan. Ei muuta kuin pikaisesti savumuurin edellä pihalle yskimään. Silmät vuosivat vettä kuin Vuoksi ja kurkussa tuntui olevan piikkilankaa ja rohdinkangasta. Mutta selvittiinhän siitä.
Jonkin ajan kuluttua savun sekaan pääsi jo sen verran, että sai tempaistua kiukaan lulun auki ja hylystä jonkin pehmeän, otaksuttavasti pesusienen, matkaansa.
Vartin päästä saunalle pääsi jo tarkastamaan tilannetta ja jopa lisäämään puita kiukaaseen. Veto oli moitteeton ja pahin savu oli hävinnyt oven ja kiukaan kautta taivaalle. Mutta tuoksu oli melkoinen.
Päästiinhän me lopulta saunaan, savusaunan aromit olivat melkoiset, pyyhkeet ja kylpytakit haisevat seuraavaan pesuun saakka savulle. Mutta löylyt olivat ihan hyvät. Vaikka e se kyllä oikealle savusaunalle vertoja vedä.
Mutta olihan köyhän miehen vaihtoehto.