Kolme Kääpiötä leiriltä kotiin. Tyytyväisinä mutta väsyneinä.
Hyvin oli leiri menyt. Jokaisella kolmella Kääpiöllä. Uusia kavereitakin oli saatu kun omalta kylältä ei ollut muita mukana, ei etenkään isompien Kääpiöiden leirillä. Jossa tosin oli ollut yksi vilpertti, jonka takia poikia oli seisotettu puolituntia vesisateessa yöpuku päällä. Armeijassa tuosta tulisi simputustuomio, perhekodilta menisi toimluvat mutta tämähän oli vain seurakunnan leiri. Toisaalta voi sanoa, että kärsiköön Kääpiökin siitä, ettei paljasta ilkityön tekijää. Kun kerran tiesi, kuka sängyssä oli kenkineen hyppinyt.
Mutta miten muuttuikaan meno Käärmelahdessa tämän kolmikon kotiuduttua. Taas sai olla kuuntelemassa sitä ihanaa toistensa kiusaamista, narinaa, valitamista, jupinaa ja muuta normaalia meidän perheen äänimaailmaa. Kai tähän taas tottuu muutamassa päivässä. Mutta pitääk tottua, kas siinä kysymys.
Eilen varmistui mahdollisuus laatumatkailuun Tampereelle oman Rakkaan Vaimon kanssa. Lastensuojelun perhehoidon päivät kutsuvat meitä. Kääpiöille on löydetty vieraspaikkoja ja isot tytöt ottavat kodin hoitaaksen pariksi vuorokaudeksi. On ihanaa päästä kaksistaan pariksi yöksi pakoon. Vaikka kyse ei ole kuin oman alan neuvottelupäivistä, niin silti.
Pienessä on ilon aiheet.