On se kumma kun monasti tuntuu tökkivän juuri maanantaisin. Niin tänäänkin.
Kaksi pienintä Kääpiötä tuli koulusta hommat hoitamattomina. Ja kun siitä yritettiin keskustella, oli asenne "ei vaan jaksanut" , "ei kiinnostanut", "en viitsinyt"... voi taivas mitä selityksiä.
Projektit kusee, oma äiti nälvii ja muutenkin menee syvältä sukeltaen. On tämä elämää. Ja kaiken lisäksi jonkinlainen tautikin yrittää tarttua, päätä vihloo ja niskaa pakottaa. Vai nikottaako sittenkin?
Taas yksi päivä joukkoon: "tänään ei olisi kannattanut nousta laisinkaan."
Huomenna en kyllä nouse laisinkaan.