Tai ei se nyt mannaa ole. Hikeä, verta ja kyyneleitä se on. Tai tuottaa. Tuo lumi nimittäin. Jota on pihassa paikoin 30 senttiä. Etenkin tuulen tuiskuttamissa kinoksissa. Ja lisää pukkaa niin ettei meinaa ruokaa hakevat talitiaiset sekaan mahtua.
Tuonne minun pitäisi kuitenkin mahtua. Jotta pääsemme päivällä autolla kaupunkiin.
Ei sillä, etten pitäisi lumitöistä. Kun niitä saa tehdä kauniissa auringonpaisteessa. Kun pihaan on satanut viisi senttiä kevyttä pakkaslunta. Kun piha on jo pohjaltaan luminen ja tasainen. Kun ei ole muita töitä. Kun ei ole kiire mihinkään.
Nyt ei ole kaunis auringonpaiste. Lunta ei ole viisi vaan kolmekymmentä viisi senttiä, ainakin kinoksissa. Piha ei ole pohjaltaan luminen vaan kolaa on lykittävä hiekkakivisellä pohjalla jossa se tökkää vähän väliä ja kolan aisa on sitten munaskuilla niin, että... Muitakin hommia olisi lista pullollaan ja pian on jo kiire kaupunkiinkin. Että tämmöinen tapaus tänä aamuna.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa.