Ei, en riehunut, kirves ei heilunut, ei edes nyrkki. Mutta kitapurjeet sitä enemmän. Joten Rakas Vaimo keräsi kamppeensa ja siirtyi olohuoneen sohvalle nukkumaan.
Heräsin joskus 03.30 paikkeilla. Siis normaali kusiherätys. Valo paloi vaimon sängyn yläpuolella. Arvelin hänenkin olevan tarpeillaan. Tai hakemassa herkkuja lukutuokionsa ratoksi. Jotka joinakin öinä todellakin kestävät aamuyön tunteihin.
Mutta pian tajusin, että petivaatteet puuttuvat.Jolloin arvasin, että olen taas röhissyt siihen malliin että RV:lle on tullut lähtö. Jos meinaan aikoo nukkua niin minun röhinässäni se on mahdotonta.
En röhise toki joka yö yhtä pahasti, mutta nyt olin pirun väsynyt, söin tyhmästi illalla, tyynyjä jäi liikaa pään alle ja nekin oli nostettu seinälle, joten asento oli okein otollinen kuorsauskonsertille.
Huono mies tuollainen. Minuthan makkarsista olisi pitänyt ulostaa. Jatkoa varten pitää antaa RV:lleselkeät ohjeet.
Että kuka lähteeja kuka käskee.