IRC-Galleria

Ei en ole raskaana vaikka kuvasta niin voisi päätelläkin. Ei, en ole synnyttämässä norsunpoikasta vaikka kärsä jo näkyykin. Ja ressukalla vielä pussit silmien alla.

Otsikko viittaa henkiseen olotilaan. Rakas Vaimo sen eilen paalutti kun huokailin, murisin, murehdin ja hieman kyynelihdinkin. Kun kaikki tökkii, sellaisetkin asiat, joissa ei ole mitään tökkimistä. Vaikka joissakin olikin.

Jotenkin paluu arkeen kolmen Tampereen päivän jälkeen on ollut takkuinen. Kontrastit ovat liian voimakkaat. Pitäisin loivemmista laskuista. Mutta niitä ei nyt ollut tarjolla.

Viikonvaihdekin kului vielä lauantain osalta Savonlinnan Seudun Sijaisvanhempien kokouksessa ja eilinen sunnuntai illan Moinsalmen Vanhempainyhdistyksen yleisötilaisuuden ja syyskokouksen valmistelussa. Ja lopulta neljä tuntia itse kokouksessa.

Nyt on maanantai eikä laisinkaan viikonvaihteen jälkeinen levänyt olo. Olo on kuin perjantaisin, nyt kaipaisi viikonvaihdetta ja hieman rauhallisempaa aikaa. Vaan sitä ei ole tarjolla.

Ainut lohtu on, että molemmat kokoustiimat sujuivat hyvin ja tuloksellisesti. Ettei tarvitse ainakaan murehtia, kun nekin olisivat menneet persiilleen. Vaan onneksi ei.

Mutta kyllä tämä tästä. Kun pakko on.