Mä olen vaalihullu. Kun on ollut mukana politiikassa liki 40 vuotta niin tällaiseksi sitä kehittyy. Vaalien lähestyessä on ihan täpinässä, niin kauan menee vielä kohtuullisesti kun pystyy itse tekemään asialle jotain. Kirjoitella, sitä se perheellisen vaalityö lähinnä on. Muihin hommiin ei oikein tämän porukan kanssa repeä. Mutta kirjoiteltu on sitten senkin edestä.
Nyt ei paljon auta enää kirjoittelu. Joillekin tutuille voi vielä lähettää viestejä kännykällä ja sähköpostilla että varmasti käyvät huomenna äänestämässä. Muuta ei oikeastaan voi enää tehdä. Paitsi tietysti käydä itse äänestämässä. Nyt tiedän jo ketä.
Viimeiset gallupitkin on julkaistu. Kaula keskustaan on siinä ja siinä. Mutta jos palkansaajaliike, etenkin SAK saa tälläkin kertaa omat jäsenensä liikkeelle niin kisasta tulee tiukka. Jos eivät saa, saattaa edessä olla porvarihallituksen aika. Mahdollisesti edellisestä porvarihallituksesta on jo sen verran aikaa, että kaikki palkansaajat eivät enää muista, mitä se tarkoittaa. Toivottavasti ei tule uutta muistutusta.
Vaikka kuinka yritän rauhoittua, en mahda mitään sille että nyt pyörii huominen ilta mielessä aivan liikaa. Ja kuinka tämä meidän pieni Kosolan kylä nyt tuntuukaan pieneltä paikalta. Vaalivalvojaiset oman olohuoneen telkkarista ovat hieman köyhä tapahtuma. Mutta aikansa kutakin.