Pienet varkaat, pienet saaliit. Suuret varkaat...
Toivotavasti ei, mutta tuntuu vaan niin epävarmalta se, saako nuoresta varkaasta karistettua tuon taipumuksen ennenkuin se johtaa pahempiin, kodin ulkopuolella tehtyihin varkauksiin.
Vaikka kyse ei ole vielä kuin karkeista, kekseistä, muutamista euroista Rakkaan Vaimon kassista tai viikkorahakulhosta, niin itse asia on huolestuttava. Kuten myös se, että varkaasta ei ole tunnustajaksi siinäkään vaiheessa kun varkaus on havaittu, pikkuveli on oman osuutensa tunnustanut ja jäljellä on vain kaksi epäiltyä. Joista molemmilla on useampia kiinnijäämisiä samanlaisista varkauksista.
Onko niin, että molemmat ovat nyt olleet asialla, sillä oman syyttömyden vakuuttelu on melko laimeaa. Molemmat epäillyt menevät hämilleen, vaihtavat väriä ja katselevat pitkin pöytää, seiniä ja lattioita.
Vai kärsiikö syytön jonkun toisen teoista? Kerää epäoikeudenmukaisuuden säkkiä pullolleen, kirkastaa marttyyrin kruunuaan, mutta on hiljaa eikä jaksa huutaa vääristä epäilyistä? Epäoikeudenmukaista, mutta pistäisi siten sen toisen epäillyn koville, pakotaisi tunnustamaan.
Tämä tilanne säteilee ikävästi koko porukkaan. Vanhemmilla on pinna tiukalla, syyttömät lapset vetäytyvät myrskyn silmästä syrjään ja kaikki kärsivät.
Kyllä elämä on ihanaa.