Voiko kevätamu olla kauniimpi kuin tänään täällä Savonlinnassa. Täysin pilvetön taivas, tyyntä, pakkasyön jälkeen aurinko sulattelemassa linnut laulamaan, muuten täysin hiljaista...
Tämä on taas hetki, jota täältä tulimme kuusi ja puoli vuotta sitten hakemaan. Valtatien varrelta Vihdistä, jossa rekkojen melulta ei kuullut omantunnon ääntäänkään. Ja pakokaasujen hajuilta ei erottanut edes krapulapierun lemua.
Tämän aamuhetken kun saisi purkkiin niin olisi epäilyksen hetkinä jotain millä motivoida itsensä. Kun niitäkin hetkiä tulee kun miettii ihan tosisaan, jotta mitä vittua me täällä oikein teemme. Tuhlataan elämäämme vai mitä?
Mutta tällaisilla hetkillä jaksaa taas kymmenen vastoinkäymistä. Onneksi kevät, kesä ja alkusyksy tuo näitä kymmeniä, satoja, tuhansia...
Pitää pistää ne vaan pankkiin pahojen hetkien varalle.
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika siirtyä 14.04.
- Vuoden viivytystaistelu 08.04.
- Narsistin itkuvirsi 06.04.
- Maalaa munasi ja voita 24.03.
- Se on täytetty 21.03.
- Missasin Annan 07.03.
- Elämäni kotiherrana I 05.03.
- Nimiä keräten 19.01.
- Sydän on puhdas vain tuntemalla 01.01.
- Valkoinen joulu 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (9)
- ▶ 2007 (104)
-
▼
2006 (234)
- ▶ joulukuu 2006 (24)
- ▶ marraskuu 2006 (25)
- ▶ lokakuu 2006 (19)
- ▶ syyskuu 2006 (33)
- ▶ elokuu 2006 (29)
- ▶ heinäkuu 2006 (29)
- ▶ kesäkuu 2006 (16)
- ▶ toukokuu 2006 (30)
- ▶ huhtikuu 2006 (29)