IRC-Galleria

Ei ehkä olisi pitänyt eilen matkustaa suurkaupunkiin, sillä sieltä iski tauti. Vai mikä lie, mutta illalla kotiin tullessa ja tänään edelleen on mies vetämättömissä. Eikä ollut kyse sen suuremmasta kaupungista kuin Mikkelistä. Enkä edes ollut yötä pois, en käynyt Nuijamiehessä eikä mitä tällaista syntistä tapahtunut. Missäköhän kunnossa sitä olisi jos olisi matkustanut Helsinkiin? Mutta kyllä tämä tästä.

Palaveri Mikkelissä oli kuitenkin hyvä ja asiat etenivät. Maakuntaohjelmaa oltiin tekemässä ja hyviä ideoita ihmisten hyvinvoinnista Etelä-Savossa kirjattiin oikein roppakaupalla. Katsotaan nyt, miten ne etenevät lopulliseen ohjelmaan. Ja aikanaan toimenpiteiksi.

Aamupäivällä (siis tänään) soitti myös ylpeä Erikoinen. Rinsessa oli kiivennyt ihan itte sitteriin. Taas yksi virstanpylväs pienokaisen elämässä. Olihan se koko ihmiskunnankin kannalta merkittävä vaihe kun noustiin neljältä raajalta kahdelle raajalle. Miksipä ei sitten yksilöllekin. Pian Rinsessaa ei saa enää kukaan kiinni. Ei edes Erikoinen. Onnea vaan.

Mie oon menossa Mikkeliin. Maakuntaohjelman ideointi tarvitsee myös metsien miehen mielipiteitä. Jostain syystä minut on nimetty yhteen maakuntaohjelman valmistelutyön työryhmään. Ja tänään olisi edessä ryhmän toinen kokous. Joka tosin on minun ensimmäiseni, sillä linja-autolakko sotki edellisen palaverin osallistumisen osaltani. Piti kuskata Kääpiöitä kouluun. Mutta tänään olen laukomassa viisauksiani.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on mutenkin nyt in. Mäntyharjun Halmeniemen kyläkoulun henkiinjäämistaistelussa avustaminen on mukavaa puuhaa. Savonlinnan ohitustien toteutuksen puitteissakin panostani tarvitaan. Ainakin omasta mielestäni. Savonlinnan kunnallispoliittisessa keskustelussakin pitäisi aktivoitua etenkin viimeaikaisten Juhani Raunion ja Jaro Koikkalaisen hyvien yleisönosastokirjoiteusten provosoimana.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä on kivaa. Kokeilkaa joskus ja kun saatte jotain liikkeelle, tunnette outoa riemua. Sitten olettekin jo koukussa ja haluatte taas parantaa jotain asiaa. Tunnette onnistumisen kokemuksia, saatte uusia haasteita, pistätte itsenne likoon, adrenaliikin kohoaa hieman ja kun lopulta näette jonkin asian nytkähtävän eteenpäin, saatte tyydytystä. Kannattaa kokeilla.

Kotona kaikki on kohtuullisesti. Murkkukääpiöt kuohahtelee, pienimpien Kääpiöiden koulunkäynnin vaiheet askarruttavat ja joidenkin kohdalla mietityttävät jotkin muut asiat. Ja Erikoisen elämäkin kiinnostaa, joskus varmaan Erikoisen mielestä liikaakin.

Seitsemän lapsen elämään mahtuu kaikenlaista, iloa ja murhetta, taisteluja ja voittoja. Ja joskus jopa tappioitakin. Näiden kanssa on vain taiteiltava.

Tietokoneessani on yhdessä nupissa lyhenne Del. Nyt tiedän, että se on lyhenne sanasta delete. Joka tarkoittane suomeksi jotain sellaista kuin tuhoa, kadota, hävitä jne. Varsinaisen sotahullun näppylä.

Mutta siinä selitys, miksi täällä ei juuri nyt näy vanhoja eikä juuri usiakaan päiväkirjojani. Erikoinenkin oli huolissaan, kun aamulla ei ollut kirjaimen kirjainta päiväkirjoissani. Mukava kuulla, että kaipasit tekstiäni. Lupaan parantaa tapani ja pitää jatkossa näppini irti tuosta nappulasta.