mutta ei sillä kauhean hyvinkään mene? oikeasti. olen tullut sellaiseen lopputulokseen, että humanismi on utopia, heikkojen ihmismielten turvakseen luoma haavekuva, keinotekoinen konstruktio. minäkin sitten vain säälittävä todellisuuden pakoilija? vai säälittävän todellisuuden pakoilija?
tai ehkä olisi kuitenkin pitänyt aloittaa tällainen pohdiskelu selailemalla sitä sivistyssanakirjaa? ;) en varmaan ikinä opi.
...
sain siniltä maalauspohjia, siskolle jätin kaikki meikkini (kun sillä on ne vanhojen tanssit), ennen bussimatkaa takaisin turkuun ostin 5tikkaria (joista matkalla söin yhden). kotona oli kiva käydä, olisi pitänyt olla vähemmän flegmaattinen ja enemmän empaattinen. parempi onni ensi kerralla?
.
nyt kohti omaa asuntoa. (voi tuskaa.) (emilialla katseltiin zencafen livetaltiointia.)