Ilo tavoitti minut tänään. Nepsukka, neppukka, nepsutushöppänä, eli koiralaiseni toipuu tappelun aiheuttamista haavoistaan ja oli tänään iloinen kuin mikä. Minä rakastan koiraani aivan yli kaiken ja hänen onnensa on minun onneni. Äiti tuli käymään, hän joka hoiti koiraani sen elämän kamalimmat päivät, kun minä olin reissussa ja neppu oli kipeä. Äiti ei minulle kertonut mitään, että Neppu oli tapellut, ja minä vasta tultuani tapasin toisen koiran runteleman pienen olennon, joka vikisi: 'äiti minä olen kipeä'. Minä olen Neppulle äiti. Hän on minun koiralapseni. Koiralapsi, jonka täytyy käyttää kuonokoppaa ulkona, koska tappelun jälkeen hän on ollut aggressiivisempi kuin koskaan. Ennen hän pelkäsi toisia koiria. Nyt hän myös pelkää ihmisiä. Muutammeko jonnekin periferiaan, ettei tarvitsisi pelätä? Aika näyttää.
