IRC-Galleria

RIP, Hausmylly.

Posti toi tänään Suuren puberteettikokoelman, ja olen jo suunnitellut toivovani Safiirista "Kaipaan" -biisiä ja sen omistamista sille ainoalle pojalle, jonka kanssa uskalsin yläasteen discossa tanssia. Tai ehkä kuponki Sykkeeseen. Kohta alan kirjoittamaan rakkausrunoja pöytälaatikkoon ja unelmoin leirinuotion yli välkkyvistä sinisistä silmistä. Suussa maistuu Mellarista yhden välkällä ostetut piparminttukarkit ja "sade vihmoo ikkunaan vinttikamarissa", niin kuin eräs Anna-Liisa aikanaan kirjoitti ;)

Oi ihana Hausmylly! Aikahyppy nuoruuteen. Tuhansia muistoja pelkästään tämän cd:n mukana, tuntuu ihan pelottavalta. Mieleen valuu ihan ihmeellisiä yksityiskohtia. Discomaraton, Nestorilla sammaleeseen hautautunut juustohöylä, Täällä Sarajevo kuuleeko Helsinki -keikka. Eka kerta, kun irkkasin. Ja terveisiä Hanubille, vieläkö saat napsaistua valot jalalla päälle... MS:n keikan jälkeen itsenäisyysjuhlat purtsilla. Kotsan luokan tuoksut ja se kevätpäivä, kun päätettiin lähteä tyttöjen kans ekalle Lutakon keikalle. Ja etenkin, Eevan luona hengailu ja kasettien kopionti; sekin Hausmylly on jossain vonkuvana c-kasettina.

Mä osaan nää kaikki sanat ulkoa, mutta muisti ei pelaa arjessa.

Ja ei se nuoruus tuollaista ollut. Ihanaa, että aika antaa mielen muistaa niin väärin. Teininä mentiin enemmän tähän malliin:

"Mä katselen reunalta maailman
ja nään vain auringon laskevan.
Minä luulen ei aamua tulekaan
joka saisi sen auringon nousemaan."

Lokakuun Hausmylly-keikka oli kyllä hyvä veto, varsinkin näin eroamispäätöksen jälkeen ajatellen. Kaipaan-biisi on edelleen suosikki tökeröine sanoineen. Pitäis skannata se kuva ku ihkuttelen just sitä biisiä jäähallilla :D

noni. stop.