IRC-Galleria

Talvilomamatka takana. Autossa säännöt eläinkisaan tarkentuivat tällaisiksi:

Autosta, junasta ja bussista eläimen havaitessa:
-1p Koira, jota talutetaan
1p Kissat, hillerit yms. saukot, oravat, hankipoikanen, juna
2p Kissa, jolla on valjaat, joutsen, koira, kurki, pupu
3p Kotka, haukka, haikara
4p Aidatut eläimet, esim. lehmät ja lampaat, jotka tappelevat tai parittelevat tms., käärme
5p Hirvi, bambi, veturi (yksin)

Eli vain villinä liikkuvat eläimet lasketaan. Karanneet eläimet on aina plussaa. Koirasta ei välttämättä tiedä, onko karannut vai ajossa. Tai hullu omistaja päästänyt irti.

Oma saldo oli vain 1p kissasta.

Tästä otsikosta saivat ystävät aikanaan kuulla varmaan kyllikseen. Joskus viime vuosituhannen lopulla olin olevinani suuri lausuntataitelija, ja siipeilin huipun, Katri Mehdon, vanavedessä kirjastolle runoja lausumaan. Katrin esitys mykisti niin, että tuskin muistin omia ääneen sanottaviani. Mutta näin se Sirkka Turkan teksti meni:

"Mut mihin mä pistän mun pienen koiran,
jos sota syttyy,
mihin mä työnnän sen neljä tassua.
- -
Ja mihin mä lykkään siinä tohinassa kirjeen, jossa sanotaan,
että kyllä mä sua rakastan,
vaikka ootkin täys paska.
siis mihin.

entä mun ystävät,
ei niitä kyllä oo kuin kaksi
tai korkeintaan kolme,
yksi on jatkuvassa debiksessä,
on ollut jo kakskyt vuotta,
yksi aina auttaa mua

ja yksi on aina jossain muualla,
sen kanssa me pidetään yllä
siperialaista kontaktia
tai ollaan yhteydessä ikäänkuin ilmarenkain,
huhuillaan tuuleen.

- -
miten on: oletko yksin sinä iltana,
kun sota syttyy,
vai odottaako sua sittenkin joku jossain sateisilla kaduilla.
jos jokainen löytäisi ihmisen, jolle voisi sanoa:
sä olet mun naurava onni,
sua mä rakastan hautanikin lävitse,
ei se mitään tuutsä tai meetsä kun sä vaan oot olemassa."
Sirkka Turkka: Yö aukeaa kuin vilja


Uah. No. On se hieno proosa hienoa proosaa, vaikka kyllä se sinä ystävänpäiväntienoon iltapäivänä, Katrin uskomattomalla tulkintakyvyllä vedettynä, oli jotain maatajärisyttävää. Yhdessä sanassa ja äänteessä oli koko tuulinen tundra ja ystävät sen laitamilla. Muistan vaan, kuinka istuin siinä lavalla, ja mietin että eihän helkkari, nyt itkettää ja kovaa. Miten se teki sen? Se teksti eli ihan uskomattomiin tarinoihin mun mielessä.

Mutta teille, kaukaiset ystävät: Huhuillaan tuuleen :)


j.k. Kuriositeettina mainittakoon, että tätä esitystä oli katsomassa eräs tuttavaksi tullut partiopoika. Oli sen verran pieni poika silloin, että taisi nukahdella takapenkissä. Sitä nykyä olin kintuiltani pidempi kuin tuo takapenkin Torpedodo - se kertonee jotain ajan kulumisesta ;)

Eilen alkoi Ronja, ryövärintytär töissä. Yhtäkkiä korvissani kaikui oman erityisopettajani ääni, näin taas hänen sinisen olemuksensa ja koko ala-aste valui päälle. Mahtavaa! Olisinpa vielä yhtä hyvä lukija kuin idolini Pikku Akka. Mutta on se Ronjakin hyvä, ei tarvitse olla edes hyvä lukija, että Ronja vie mukanaan. Loistoa.

No tänään sitte piti tulla uudet sängyt (niin, on sitten erotessa helpompi viedä punkka mukanaan, eeh heh hhee). Lukutaito on ihmeellinen asia, ei se varastomies tuonut kuin yhden. Soitto soi kännykkään: "Ne ei tuonu sun sänkyä. Joo ne unohti sen. Tänne tuli vaan tää mun." AHA?! En kyllä ees tajunnu, että miten niin ei mun sänkyä, vasta sitte ku puhelu loppui niin mietin, että tässä oli nyt jotain mätää.

Jäin sitten kotiin venailemaan sitä varastomiestä, jotta voin sitä moittia. Logistikot, sanon minä. Eli en menny Koivusen Aria kattomaan, vaikka tuli ihan varta vasten tänne käymään.

Tässä sitä nyt ootetaan.

"i would like to give you so many things
i would like to give you a shot in the head"
-Stalingrad Cowgirls

:)

EIlen näin Kamalan ja Cowgirlsit. Kamala oli jytäkkää ja ihanaa ja Cowgirlsit ihania. Siis todella ihania. Ihania. Siis todella ihania. =) ...You won't get it.

Vaikka olihan se Torpedodo oikeassa, s. -90 tipuja ne oli. Hauskaa kun Magic-baariin oli suunnannut tuttuja niin paljon. Harvalta muuten löytyy sellaista keräilykappaletta, kuin Kamalan julkkaria stalingradilaisten nimmareilla.. xD

Aika kokemus kaikkinaisuudessaan tuo reissu, muistelemista riittää. Surullisin ja paras ajatus reissulta on, että olipa sytyttävää käydä kattomassa bändiä, joka ei ole kuollut ja hajonnut ja myynyt itsään Lauri Viidan kotitalon remontoimiseksi. Ärr.

Varrella virran siis! Kirkan kuolemasta on vuosi *eehehehhe*

Artisti Jr. se eilen totesi: "Oi iiih! Oot ihan gootti-lolita!!"

Ha! So shall it be... ;)


J.K. Ai vitsi niin, Lasten ja nuorten nettielämä -koulutuksen helmi: "Irkkaus on nykyään marginaaliryhmien hommaa". HEAH :D Ei sittenkään valtavirtaa :(

~ Virkaehtosopimuksen mukainen koulutuspäivä on jännä juttu. Kukaan ei tykkää, kaikkien on pakko osallistua. Flunssaviikon jälkeen pää on täynnä vihreää limaa ja ajatus ei liiku. Luennoitsijan mielestä aikuisopiskelijoita on vaikea saada hiljaiseksi, "kun mitä niille oikein kehtaa sanoa". Ihan totta. Lapsille voikin huutaa, että pitäkää turpanne kiinni. Mutta ei sellaista aikuisille. Toinen luennoitsija oli sitä mieltä, että kiva ku luennolla o miehiiki, ku oppilashuoltoasiat liikkuu liikaa naisten pyörittäminä. NO HEI! ANTEEX!! Oon kyl yrittäny niitä viixii kasvattaa, mutku ei onnaa.

~ Levyale. Ihanaa. Maukasta. Kimaltavaa.

~ Menin leveilemään kontakteillani ylisiin, heti suli lumet. Anteeks, ja nöyrästi lisää lunta ja jäätä toivoen.

~ Sain uuden S-bonuskortin. Ruma.

~ Päivänkuva. Älkää laittako lastenne kuvia galleriaan! Ei mihinkään nettiin!! Olette varmasti sitä mieltä, että lapsenne ovat suloisia ja ihania, niin kuin varmasti ovatkin, mutta niitä kelteisillään otettuja kuvia pitää suloisina myös Mr. Ped O'Fiili. Jos mä saan kuvillani jotain nekrofilia-ehdotuksia, niin se ehkä kertoo jotain galtsussa pyörivien sairaiden määrästä?! Niin nyt POIS ne kaikki kuvat. Heti.

Ei muuta.

Oikea alareuna. Mieleen kilahtaa heti Kilpisjärvi. Kiitos Sanpan, hän on jälleen elämässäni. Tee siis.

Miksi Hesen työntekijöillä on niin oksettavan rumat työvaatteet?

Missä on mun petrolinsininen hupparitakki?

Miksi Liptonin Ruusunmarja-Vadelma -teetä ei myydä kuin tukkupakkauksissa?

Miksi sanotaan, että monot, vaikka niitä on kahdet? (Tämä Eila A.:lta lainattuna)

Ostin perjantaina sukset. Taivahan taatto lähetti hiihtämistä varten lunta heti, kun palasi duuniin. Joten tänä aamuna oli satanut. Illalla kiskaisin upouusilla monoillani takikselle. Tuli mieleen lapsuus. Olin ensimmäistä kertaa saanut isoveljeltä perityt sukset jalkaan. Muun perheen palatessa sisälle, jäin pihalle hiihtelemään letkeästi. Mutta sitten yllätti pissihätä! En osannut avata uusien suksien siteitä. Kodin ovikello oli niin korkealla, etten ylettänyt siihen (olen mahtanut olla muuten ihan tiittana). Yritin osua ovikelloon suksisauvalla. Ei auttanut. Jaloissa lämmittivät jo muutkin kuin villahousut.

En siis äsken saanut uusien suksien siteitä edes kiinni. Heti tuli mieleen sen hetkinen villahousutilanteeni. Onneksi monot soljahtivat kohta kohdalleen. Ensimmäiset kiskaisut vitivalkoisella lumella. Epäilin, josko sittenkään viime talven hiihtoreissulla oli vastoinkäymisten syynä paskat sukset - ehkä syy tosiaan oli hiihtäjässä jo tuolloin?

Mutta ei, hetken räpiköinnin jälkeen sivakoin kuin UKK.

Olen suomalainen.

Oli hyvä joulu. Aatonaattona meinasin kuolla nauruun. EyeToyn reaktiopelit puoli yhdeltä yöllä ei välttämättä ole paras ratkaisu :D Jouluaattona sain ihan tosi hyviä lahjoja (Myyrä-kirjan, Hello Kitty -krääsää, magneettitaulun, palapelin, Pokka pitää -dvd-boxin ja vaikka mitä ihkua, oli taas lahjoja aivan mielettömästi), ruoka oli aivan äääääärimmäisen hyvää ja ei tullut edes tappelua. Kinkku oli ylikypsää (aww <3) ja vintistä löytyi vanha MS-kasetti, vuoden 89 ja 91 bootleggejä...! En jääny myöskään ilman perintöä; äiti ymmärsi lahjan idean. Vaan olipa sitten ihan vetelänä, että miten uskaltaa ajelulle lähteä. Ja että voisikohan samalla käydä kukkatukussa. Ha!
Joulupäivänä oltiin jäällä melkein koko perhe ynnä naapurit. Vesiputki oli jäässä ja sahattiin moottorisahalla ja hakattiin ja kiroiltiin ja kiinnitettiin painoja. Ja mä luistelin. Jäällä oli vettä ja siitä nousi ihanan talvinen tuoksu. Se oli niin ihanaa. Sitä vapauden ja ylemmyyden tunnetta!
Kotimatkalla Riepu oksensi tunkiolta syömänsä kalkkunarullan kuoret, tiedetäänpä nyt ainakin, mihin se tulee kuolemaan (ei tullu koko verkkoa).
Hyvä joulu.

"Caution! Consult your physician before engaging in any exercise program."

Ja omena päivässä...