Nyt vituttaa. Mutta se on ihan hyvä että vituttaa. Sillä pääsee eteen päin, ainakin nyt. Varsinkin kun se ei ole yleistä, vaan kohdistuu yhteen tiettyyn ihmiseen. Jes. En usko että tahdon tämän jatkuvan aina näin, mutta kuitenkin.
Olen pettynyt taas, ja pahasti, enkä kyllä osannut edes enää odottaa mitään muuta. Mutta minullekin tulee rajat vastaan, en aio niellä kaikkea ja olla kiltti tyttö. Ottakoot vahingoistaan vastuun edes kerran elämässään. Oppii ehkä olemaan. (Harva ehkä tajuaa mistä puhun, mutta en halua sitä tänne internetin ihmemaailmaan vielä levittää.)
Suru ja ikävä tulevat taas joskus, tiedän sen. Mutta toivon tämän hetkisen tunteen auttavan silloin, jos mikään ei muutu. Olen ehkä tyhmä kun toivon, mutta toivon silti. Jotain, en osaa sitä kunnolla kuvailla. Mutta toivon.
Uusimmat blogimerkinnät
- Heli Iida Liliana <3, 3 kuukautta vanha! 27.07.
- nyan 07.06.
- pikakuulumisia 18.05.
- 27.4. oli ihmeellinen päivä 07.05.
- missä hemmetissä se viipyy? osa 2 21.04.
- Missä hemmetissä se viipyy?? 12.04.
- synnytysvalmennuksesta + väliaikalöpinö... 14.03.
- vauvatapahtumien päivitystä 14.02.
- mitä jäi käteen viime vuodesta... 01.01.
- vauvapäiväkirja (osa...?) 06.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (9)
-
▼
2008 (9)
- ▶ joulukuu 2008 (1)
- ▶ marraskuu 2008 (2)
- ▶ lokakuu 2008 (1)
- ▶ syyskuu 2008 (2)
- ▶ heinäkuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (1)
- ▶ tammikuu 2008 (1)