IRC-Galleria

Ihmisgeneraattori kertoi elämäkertani:

"Mikko päätti herätä maailmaan eräänä pilkkopimeänä aamuyönä. Kauempaa näki että hänestä tuli ihminen.. Perhe oli mahtava ja he kylpivät rahassa. Koulussa hän ei osannut mitään, siellä häntä ei pidetty tyhmänä.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ihastuttamaan mammutit, niinpä ajanvietteeksi tuli kukkien kasvatus.

Mikko kehittyi seitsemännelläkymmenellä varsin mukavaksi. Päähänsä hän sai oranssit hiukset, sekä mustat silmät.
Rehentelystä seuraten hän oli erittäin jankattaja. Lempiruokaansa iilimatoja hän sai työskennellen black metal artistina.

Mikko ei tupakoi mutta käyttää nuuskaa ollessaan kaupassa. Alkoholia hän juo puhuessaan politiikasta.

Hän huuti itselleen puolison jonka kanssa suurinpiirtein meni naimisiin.

Sen pituinen se."

http://koti.mbnet.fi/pikpak/ig/index.htm

"Kirjoita gallerian tunnuksesi ja älä korjaa virheitä, jos niitä tulee"

Nenällä: wse3jmiiik90

Kyynärpäällä: xsedm ikk,k,ol

Kielellä: sw3emkko

Leualla: ssw3j98i9i909

Varpailla: sxekmikiko

Silmät kiinni: semikko


emmäää osaa.

ajattelin nyt raapustella tänne muuten vaan, vaikkei ole mitään raportoitavaa.
hohhoijaa. nyt on heinäkuu ja helteet. olen vain töissä, töissä, töissä. hellepäivät nukun, nukun, nukun. eräiden negatiivinen ote elämään tuntuu tarttuvan jo minuun ja pelkään, että minusta tulee kohta samanlainen marisija kuin he. ehkä asialle pitäisi tehdä jotain.
taisin tuossa aiemmin raapustaa, että "suunnitelmat ensi syksylle tuntuisi ainakin vielä olevan aika selvät". anteeks mitä? no ei kyl oo. kohta pitäis tehdä päätöksiä lähitulevaisuuden suhteen, mutten todellakaan tiedä mitä teen. mielipiteet vaihtelee vähän päivittäin. pysyäkö vakituisessa työsuhteessa, niin että tulot on taatut ja säästöt "pahanpäivän" varalle kasvavat vai pitäisikö repäistä ja irtisanoa itsensä ja lähteä vaikka maailmaa kiertämään? tjaa-a.

tuntuu että kaikki kaveritkin on juuri nyt heinäkuussa ties missä päin maailmaa. kotomailla tai ulkomailla, kaukana kumminkin. minä vain vietän yöni lentokoneissa, jotka eivät mene minnekään.

nissan, perkele, alkoi tuossa jokunen aika sitten reistailemaan. luulin jo, että seinäjoen rokkireissu oli ressukalle liian rankka reissu, mutta ei sentään. vähän tuunaamista ja kyllä kulkee. no, tänään hajosi virtalukko. (toim.huom! ei 500 euron autolta voi paljon odottaa!). virtalukko purettiin ja nyt superautoni lähteekin käyntiin jopa ilman avainta! vaikka sormea kääntämällä. huomenna pitää varmaan ostaa jostain rattilukko, pitkäkyntisten varalta.
nissan on kyllä tulta, tappuraa, rautaa ja metallia. näin on näreet.

tää ois niinku virallinen vestarikertomus viikonlopun rovinssista.

perjantaiaamun herätessä kesään startailimme yövuoron jälkeen kesä-nissan sunnyfunnybunnyni ja lähdimme kohti seinäjokea. kiire oli kova, sillä pelkäsimme ettemme mahdu leirintään. no, kyllähän me sitten mahduttiin, kun sinne saavuttiin. pistimme telttaleirimme pystyyn leirintäalueen hiekkalouhokseen. naapureina meillä oli mm. elvis ahvenanmaalta, mersumies ja hänen parantavat hampaansa, fostersin vipit ja kokkolan komppania. jo perjantaista lähtien mahtava kesäsää helli festarivieraita. perjantailta en muista muita keikkoja kuin teräsbetonin, jos sitäkään. olimme eturivissä ja täytyy sanoa, että parempaa paikka keikasta nauttimiseen ei voisi löytyä. joku huligaani hakkasi kyynerpäällään minua koko ajan naamaan, joku oksensi jalkojeni juureen, joku nipisteli minua selästä ja joku kaatoi päälleni vettä tuoppitolkulla. metallitotuutta jos mikä.
launtaiaamu alkoi ikävästi. söin innolla aamiaisleipääni, kun hampaastani lohkesi palanen, niin että rusahdus kävi (ehkä hieman liioittelua). no mutta, hampaita lohkee ja elämä jatkuu. niin jatkui nytkin. lauantaina oli usempi keikka, mutta niistäkään ei selkeää mielikuvaa ole. kai mä jossain kävin. apulanta oli ainakin lauantain viimeinen ja se oli hyvä. apulannan keikan jälkeen jouduimme huijaksen kohteeksi ja söimme nuorukaisen sepittämää pavunvartta sen kummempia nielemättä. tuokion kuluttua meille selvisi hupaisa nenänveto. hulluja nuo seinäjokelaiset.
matkalla leirintäkotiimme meitä yritettiin kosia paikallisen perseroon pileisiin. pileet jäivät väliin, mutta jatkuivat kyllä minulla leirintäalueella läpi yön muiden jo hyytyessä. yön aikana toimin ainakin deejiinä kokkolan komppanialle, luin vegaaniopasta kovaan ääneen ja kävin haukkumassa jyväskylän leirin. aamutuimaan sammahdin nissanin takapenkille. ja sitten koittikin jo melkein-tipaton-sunnuntai. sunnuntaina hyvä meininki jatkui ja ilma oli mitä mahtavinta. keikkoja tuli ja meni. jotkut hyviä, jotkut huonoja, jotkut yllättäviä. in flamesin, eli vestivaalien viimeisen esiintyjän jälkeen suuntasimme autolle, oli aika aloittaa kotimatka. puhalsin vielä spr:n kahden euron promillemittariinkin varmuuden vuoksi ja maksoin kaksi euroa siitä ettei mittari värähtänytkään. töräytimme auton liikkelle ja hyvin käynnistyi. täytyy tässä kohtaa sanoa, ettei muuta voi sanoa, kuin että nissan on kyllä aika rautaa.
paluu matkalla meillä ei ollut kiire, joten päätimme pysähtyä joka niemen notkoon ja saarelmaan. ensimmäinen pysähdyskohteemme oli jalasjärven abc-asema. yritin pistää bensaa tankkiin, mutta automaatti huuti korttini olevan viallinen, ei auttanut kuin etsiä uusi asema. se löytyi kilometrin päästä, jalasjärven keskustasta. tämä automaatti hyväksyi korttini, muttei maksettuani suostunut antamaan bensaa. no, antoi se sitten lopulta puoli litraa, mutta sekin oli väärää bensaa. närkästyneenä soitin paikallisen bensiksen pitäjälle ja avuliaana pohjanmaalaisena hän kiirehti paikalle täyttämään tankin. mahtavaa asiakaspalvelua! matkamme jatkui jonnekin jalaskylään, jossa otimme turistivalokuvat ja laitoimme paikallisille festariterveiset. suuntasimme seuraavaksi parkanoon. siellä paikallinen nightclub oli mennyt kiinni jo yhdeltätoista. onneksi samasta pitäjästä löytyi kuitenkin eurohamsteri. siinä lisää turistikuvia ja hesburgerin kautta tien päälle. ikaalisissa istuimme tovin ja jatkoimme tampereelle. tammelan torin grilliruokien jälkeen kävimme tutustumassa paikalliseen yöelämään. taiteilijat istuivat trendipaikassaan ja puhuivat sivistyneesti. me suuntasimme hämeenlinnaan. hämeenlinnassa pistettiin pensaa tankkiin ja tervehdittiin muita paikalle sattuneita festarivieraita. viimeinen kohteemme oli helsinki. maanantaiaamun jo sarastessa helsinki näytti tyhjältä eikä haitannut vaikka vahingossa melkeen 400 ajetun kilometrin jälkeen vähän eksyikin vastaantulijoiden kaistalle. kotiin saavuin klo 05:05. kotiin on aina kiva tulla, vaikka ei festareitakaan kyllä mikään voita.

kyllä suomen kesä on kiva.

nyt se nissani on mun, mistä edellä jo kerroin :D
tosi pähee peli. hyvin kulkee, paitsi kun lähtee kiihdyttämään, niin auto nytkyttää hetken oikein kengurumeinigillä. hehheh. kunhan kesän kestää. *kop kop kop*
niin sika siistii kun on oma auto.

ooon niiiiin fiilareissa.

olen sitten ylioppinut. lauantaina tuli valkolakki, oli kivat pirskeet. loppuillasta en varmaan edes muista kaikkea. oli säveltä ja aleen jonotusta, jossain vaiheessa sain ketsuppia valkoiselle samettikankaalle. auts. aamun sarastaessa jätin hämeentien rauhalliset jatkopileet ja matkustin taksilla kotiin kuin herrat konsanaan. lukio oli osaltani ohi. nyyh.
en päässyt opiskelemaan sinne minne halusin, joten minua odottaa välivuosi. suunnitelmat ensi syksylle tuntuisi ainakin vielä olevan aika selvät, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. täytyy vain jaksaa käydä töissä ahkerasti, että on sitten varaa tehdä mitä haluaa. maailma odottaa minua.

minulle on noussut aivan kaamea autokuume viime päivinä. olen surffannut netissä kaiken maailman kaaroja kuolaten. tänään kävin kahdessa autokaupassa asiantuntevana tutkimassa halpoja kesäkotteroita ja minulle tarjottiinkin pösöä ja saappia ja tosi rumaa sitikkaa ihan kohtuu hintaan. mutta minä iskin silmäni yhteen nissaniin. ah. ruma kuin mikä, mutta aika vähän ajettu ja erittäin huokean hintainen. ja yhtä vanha kuin minä. täytyy nyt rauhoittua ja harkita tarkkaan, mutta mutta... auton haluan ja heti. (ja minunko piti säästää sitä rahaa?)

tää on jo aika järjettömän ihmeellistä, että suomi voittaa jotain.
ja vielä että se "jotain" on euroviisut.
huhhuh.
nyt on maailmankirjat sekaisin.
tosin, onhan se lordi aika ässä.

viimeinen teinivappendaali täytyi kunniakkaasti rypeä espalla.
pirskatelevainen teinijuoma omppu-omenaviini lämmitti mukavasti kylmän kevättuulen huiskiessa korviin. ilmojen käydessä liian kylmiksi siirryimme teinihelvetti highlightiin teineilemään. todella teiniä. vai mitä?

muuta vappendaalina huomattua:
*älä aloita juhlimista liian ajoissa, jos et halua hyytyä.
*pidä kaikista juhlarekvisiitoistasi kynsin ja hampain kiinni (supertorveni hävisi, nyyh!)
*peruukki lämmittää mukavasti kevään viimoilta.
*paska haisee ja balalaikka soi. siis kyllä hätä keinot keksii, jos bajamajaan on liian pitkä jono.
*älä nukahda junaan, ja mikäli näin ikävästi pääsisi käymään, varmista ennen ulos hyppäämistä, millä asemalla olet.
*mikäli kuitenkin nukahdit junaan ja paniikissa huomaat hypänneesi asemalle, jossa et ole ikinä ollut, ei hätää. yö on pitkä ja pienessä sievässä on mukava harrastaa pientä kuntoliikuntaa. lähde sinne minne nenä näyttää. ylitä esteet. kyllä se koti joskus löytyy.
*vappupäivän piknikkiä varten varaa seikkailumieltä myös kaupassa käyntiin. jonot on pitkiä ja myyjät kärttyisiä.
*älä masennu, jos et löydä kaupasta tippaleipää, sitä voit syödä vapun jälkeenkin.
*pukeudu piknikille lämpimästi, muuten jäädyt varmasti.
*varo lokkeja.
*löytäjä saa pitää.
*pieneen autoon mahtuu yllättävän paljon porukkaa, mutta varo poliiseja.
*nuku univelka pois mahdollisimman nopeasti, jos tiedät, että työt odottavat.
*serpentiinit voi säästää seuraavaan vappuun.

viime aikoina elämäni on ollut kovin hurjaa.
olen yöt töissä ja päivät nukun.
mietin välillä, että missä välissä elän tätä elämää?
no, rahaa tulee ja dollarit vilkkuu silmissä,
eipä siinä mitään.

ensi viikko on hulabaloota.
kaksi ensi-iltaa ja esityksiä.
tulee tieto, miten meni pääsykokeet.
ja kaikkee.
okei, kai mulla vähän elämää on.

vappuun on enää kaksi yötä ja sitten minulla on vapaata.
alkaa operaatio "perseet olalle".

glada påsken.