IRC-Galleria

ranskatar sai tänään vihdoin terveen paperit, olipa sekin aikamoinen rumba. onneksi nyt on edessä vain huolettomia kilometrejä. *kopkopkop*
lauantaina loppuu hetkeksi tämä hektisyys ja voi vähän hengähtää. maaliskuussa vain muutama keikka, aika rentoa. ehtii tekemään muutakin, synttäreitten alla lähden piipahtamaan taas lontoossa, vaikka periaatteessa lupasin itselleni etten enää tuhlailisi.
nomutta, lontoo on lontoo ja lennot oli halvat, että ehkä annan matkan itselleni synttärilahjaksi. matkustelu on vain niin mukavaa. maaliskuussa on muutakin kivaa, mutta niistä raportoin myöhemmin.

varattiin tässä yks päivä kahdenkympinkriisiristeilykin, mitä jo pitkään on suunniteltu, mutta se on huhtikuussa. tää keväthän taitaa mennä nopeasti... tosiaan, huomenna alkaa maaliskuu eli kevät.

hyvää kevättä siis kaikille.

maanantaina sain vihdoin ennakkotehtävät plus hakupaperit kouluun sisälle. meni vähän hilkulle, mutta pääasia että kerkesin. nyt sitten vaan pääsykokeita odottamaan. sen kunniaksi voisi vaikka vähän humpata ;) vielä täytyisi kiristää aivoja yksien (tai kaksien tai vaikka kuinka monien, en vielä tiedä) ennakkotehtävien verran, mutta niissä on vielä onneksi vähän aikaa.

maanantaina tosiaan hajosi myös autoni. lähdin aamulla töihin ja pääsin ekaan risteykseen, kun huomasin, ettei jarrut toimi ollenkaan. huh. no, nyt se korjaamolla ja toivon, että saan sen äkkiä ja ettei lasku hio pilviä. rupee jo vähän rassaaamaan tää julkisilla liikkuminen. kun on tottunut vaan ajamaan autolla, niin kuinka helppoa elämä silloin onkaan, ei tarvitse tarpoa tuolla pakkasessa ja olla aikataulujen armoilla. (okei, tiedän että olen paha ihminen kun kannatan yksityisautoilua, voivoi). tänään kävelin viiden kilometrin lenkin tuolla hirveessä pakkasessa, kun en raaskinut ostaa bussilippua, olen melkein ylpeä itsestäni. ehkä auton hajoamisessa on jotain positiivisiakin puolia.

kohta on maaliskuu ja maaliskuussa tapahtuu kaikkea kivaa! jee!

mistään ei tuu mitään.

tänään oli katsastus. katsastusmies sanoi, että hylätty. jarrut on paskat. niin vissiin.
helmikuun loppuun aikaa tehdä joku miljoonan euron remontti tai auto saa käyttökiellon.
vitun jees! eihän tässä viimeisen kuukauden aikana olekaan mennyt autoon ku joku 500 euroo.

luulin että auton kanssa riittäisi toistaiseksi vastoinkäymisiksi se parkkisakko ja tyhmän mikon heräteostos paskalidlistä, kun sain idean uusia auton stereot. oujee, lidlistä mp3cdradiostereosoitin kainaloon ja onnellisena sitä asentelemaan - hopsistakeikkaa, eihän tää käy tähän! noeisemitään, juostaan läpi kaikki helsingin autotarvikeliikkeet ja ostetaan uudet sähköjohdot - dodiin, nyt pitäs toimia! jee, kyllä toimii. räks - hajosi. onneksi on kolmen vuoden takuu, joten kipinkapin takaisiin lidliin ja uutta stereota kainaloon. toimii taas! ai, mp3-puoli ei toimikaan. olkoot. ihan kivaa oli ostaa uusi soitin, vaikka olisihan minulla tosiaan ollut se vanhakin, no, ei oo enää, suutuspäissä sekin kai hajosi.

ei kannata ikinä ruveta yksityisautoilijaksi ellei sitten satu voittamaan lotossa. täytyy alkaa lottoamaan nyt oikeen ahkerasti. helmikuu kun kuluu minulla jossai haisevassa parrassa heiluen nollan euron tuntiliksalla! elämä on ihanaa!

sain tänään elämäni ensimmäiset parkkisakot. ja omasta mielestäni olin parkkeerannut aivan oikein. pirkon mielestä jalkakäytävälle. minä en nähnyt edes missään pysäköintikieltomerkkiä. 40 euroa. perkele.

auto on muutenkin ihan murheenkryyni. pitäisi viedä katsastettavaksi. ja autokoulun kakkosvaihe täytyisi myös suorittaa.

mikolla on taas vaihteeksi matkakuume. maaliskuussa koittaa melkein lomakuukausi, käytännössä olen silloin työtön. olisi kiva lennähtää piipahtamaan maailmalla. hmmm.
millä rahalla?

Mikä se on?

matkaraporttia lontoosta pukkaa! (tai nyt siis jo suomesta)

tapaninpäivänä alkoi vihdoin kauan odotettu lontoon valtaus. matka sujui mukavasti heathrowlle, jossa jo saimme kokea suuren maailman suuruuden. harhailimme suurella suurella heathrowlla tovin, ennenkuin löysimme oikean suunnan passitarkastukseen ja sitä kautta itse kaupunkiin. hyppäsimme metroon ja suuntasimme kohti piccadilly circusta. perille päästyämme emme vielä arvanneetkaan että tulisimme asumaan koko viikon aivan niiden kuuluisien piccadillyn valomainosten vieressä (vaikka etukäteen tiesimme kyllä että hostellimme olisi loistosijainnilla). kun tämä fakta paljastui meille, saivat lontoolaiset tuta kolme tirskulaisen riemunkiljahduksia, melkeinpä hysteriaa. koko ensimmäistä iltaa, ellei koko viikkoa, sävyttivät "kelaatkaa, me ollaan lontoossa, tää ei oo totta!" -tapaiset lausahdukset. kaupunki osoittautui monta kertaa mahtavammaksi, kuin mitä etukäteen oli edes osannut kuvitella. lontoo sijoittuu tästedes ainakin minulla kaupunkien top-1:seen.

hostelli oli myös mitä mainion, pienet puutteet annettiin anteeksi sijainnin ansiosta. kuuden hengen dormiin saimme ensimmäisiksi kämppiksiksi kolme jenkkiä, hoitsuksi opiskelevan ashleyn ja hänen kaksi entistä ja/tai nykyistä poikaystäväänsä. californian kaverit puhuivat leveää amerikkaa, eivätkä tienneet missä on napoli ja olivat ihmeissään kun saivat kuulla, että notre dame onkin pariisissa. suomesta ystävämme ashley tiesi sen verran, että meillä on maailman korkeimmat itsemurhaluvut, suomeen ei siis parane matkustaa, koska sen jälkeen tekee mieli tappaa itsensä! muistakaa se! parin päivän päästä jenkit suuntasivat pariisiin (ihmettelemään sitä notre damea) ja heidän tilalleen tuli kolme ranskalaista. ranskalaisista ei paljon vaivaa ollut, luulenpa että meistä oli enemmän vaivaa heille kuin heistä meille. me, itsemurha-ajatuksista tunnetut suomalaiset vietimme ranskalaisten aikaan huoneessa pari railakasta iltaa, joissa ei brittivodkaa ja basardi breezereitä säästelty. uuden vuoden jälkeen ranskalaiset suuntasivat kotia kohti ja emmekä osanneet edes pelätä millaisia huonekavereita voisimme viimeiseksi yöksi saada. ensimmäisenä uutena toverina huoneeseen asteli espanjalainen vanhapoika, joka ei osannut sanaakaan englantia. ressukka hiplasi tavaroitaan hermostuneena, puheli itsekseen espanjaa, kunnes väsyi ja alkoi nukkumaan (kuuden aikaan illalla). uni ei ollut erityisen syvää, sillä tämä piisamirotaksi ristitty kaveri pomppasi unestaan pystyyn kahden minuutin välein ja tuijotti säikähtäneenä huonekavereitaan. epäilimme, että tämä avohoitopotilas oli saanut lääkäriltään määräyksen lähteä rentoutumaan suurkaupungin vilinään. espajalaisen yläsänkyyn tuli samaisena iltana toinenkin erikoinen huonekaveri. tämä musta mies tuli huoneeseen ja sanaakaan sanomatta meni sänkyynsä ja alkoi avoimesti runkkaamaan. että tällaisia uusia ystäviä maailmalta saimme.

takaisin itse kaupunkiin... lontoo oli siis mieletön! joka kulmalta löytyi nähtävää ja erikoisia kauppoja ja kaikkea kivaa. kultturelleina ihmisinä vierailimme mm. tate modernissa, british museumissa, national galleryssa ja piccadilly theatressa, jossa kävimme katsomassa "guys and dolls" -musikaalin. täytyy sanoa, että eipä taida suomesta löytää niin hienoa teatteritaidetta. kaikki on niin ammattitaitoista, että ei osaa sanoa muuta kuin, että wau! teatteri on iso bisnes lontoossa ja todella varsinainen teatterikaupunki, toinen toistaan hienompia teattereita oli melkein joka kadun kulmassa.

meidän lomamme aikaan alkoi lontoossa myös ne kuuluisat alennusmyynnit. allekirjoittanut erehtyi lähtemään suureen tavaratalo harrodsiin, juuri alennusmyyntien alkamispäivänä. jono tavaratalo ulottui metroaseman rullaportaisiin asti. väkeä oli kuin vilkkilässä kissoja ja kaikilla alennusmyynnin kiilto silmissä. kun vihdoin pääsi itse tavarataloon, sieltä ei meinannut päästä ulos, väkeä tuli edestä ja takaa ja meininki oli miljoona kertaa hullumpaa kuin hulluilla päivillä. juoksin ulos ensimmäisestä ovesta minkä löysin jouduin vielä kävelemään kaatosateessa seuraavalle metroasemalle, sillä harrodsin knightsbrightin metroasemalle ei yksinkertaisesti mahtunut sisään. huhhuh. oli se meininkiä. tyydyin tämän jälkeen pienempiin kauppoihin, jotka kyllä silti olivat isoja. miksi suomessa ei ole viisikerroksisia levykauppoja? hauskoja paikkoja olivat myös notting hill, soho, covent carden ja oxford street.

hintataso vähän hämääntyi puntien vuoksi ja kaikki näytti tosi halvalta, vaikka oikeasti lontoo on aika kallis kaupunki. rahaa ainakin paloi ihan kiitettävästi, mutta matkoilla sitä saa nyt vähän kuluakin.

uusi vuosi oli aika mahtava kokea lontoossa. me tosiaan vietimme alkuillan tissutellen huoneessa omia virvokkeita ja illan edetessä kohti puoltayötä suuntasimme london eyen ja big benin maisemiin odottamaan ilotulituksia. porukkaa oli jälleen kuin pipoa ja ilotulitukset oli mielettömät! (loppuu kohta kehumisadjektiivit kesken)

yhteenvetona sanottakoon, että matka oli onnistunut ja kaupunki mitä parhain. lontoo vei sydämeni ja sinne on pakko päästä takaisin, mielellään mahdollisimman äkkiä.

yeah. ainiin meidän naapurissa oli cheers-clubi, missä soitettiin jopa darudea. ja kaikkia hittejä kokoajan mitä vaan voi keksiä (paitsi lordia). yeah.

huomenna loppuu loma, mutta eipä se niin hirveästi harmita. mukava nähdä mitä tämä uusi vuosi tuo taas tullessan ja mitä kaikkea tapahtuukaan... uuden vuoden kujeita odotellessa! cheers!

jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
hyvaa uutta vuotta londooosta!

terkkuja tirskulta!

pitakaa suomi pystyssa!

jouluja vaan kaikille.
mikko lähtee nyt joulun viettoon.
(ja tapaninpäivänä sitten sinne lontooseen, uuhjeah.)

törmäillään taas ensi vuonna!

vähän hiljaista tämä päiväkirjan päivittäminen.

no, en minä nyt sitten mene sinne mikkeliin. paikka jäi ottamatta vastaan ja eipä se minua sinänsä harmita. ensi kevääksi on kuitenkin jo kaikenlaisia haasteita täällä.

tänään oli vuoden viimeinen keikka. ja minun ensimmäinen keikka örisevänä iso-röllinä kun paikkasin erään roolia. hyvin kai se meni vaikka etukäteen jännitinkin muistanko kaikkea vähäisen harjoittelun vuoksi. mutta ainakin nautin lavalla! enää yksi joulupukkinäytös ensi viikolla ja parit harjoitukset ja sitten alkaa loma! ah.

on kyllä oikein mainiota heittää hyvästit joulupukille, vaikka se ihan haastava rooli onkin ollut. nyt ainakin tiedän mikä on kuuminta hottia lasten joululahjatoiveissa: lasermiekat! kaikki toivoo lasermiekkoja! ja sitten jotain petshoppeja (?) ja bratz-nukkeja, et repikää siitä! sitten on todella suuri joukko lapsia, jotka tulee joulupukin luokse jännityksestä totaalisesti täristen ja kertovat toiveensa niin hiljaisella äänellä että joulupukki voi vaan nyökytellä ja sanoa "joo, sepäs kiva, pistetään muistiin". aika coolii olla niin suuri idoli. eilisen näytöksen jälkeen joku lapsi tuli nauraen kysymään että "Muistatko kun viime jouluna kävit meillä ja sitten sulta tippu parta?" *joulupukin kauhistunut ilme, mitä voi vastata?* "eh eh. se oli varmaan valepukki". joulupukin roolissa on saanut taiteen vuoksi kirjaimellisesti kärsiä. olen saanut naamaani partaliimasta ihottuman, joka tuntuu pahenevan kerta kerralta ja päivä päivältä kun joulupukin viiksiä irti revin. täytyy toivoa ettei viimeisen esityksen jälkeen irtoa koko naama viiksien mukana ja että naama normalisoituisi jouluksi. niin ja tapaninpäiväksi! koska silloin tirskut lähtee lontooseen! oujee!! matkakuume alkaa jälleen kerran nousta :)

viikon päästä siis joulu. aina se tulee yhtä äkkiä. ei voi mitään. ihan kiva.
taitaa olla taas niitten vessapaperirullaporojen aika. lahjojen antaminen on kivaa, mutta kun siitä tulee aina niin hirvee stressi. pöh. ehkä mä voisin ostaa kaikille ne lasermiekat, ne kun kerta on kuuminta hottia.