Elikä siis pimeällähän on tosi haasteellista juosta.
Olosuhteet ovat surkeaa valomäärää huolimatta siis aivan ihanteelliset; sopivasti celsiusasteita, mukava kosteus ja vähäinen muu liikenne. Kun on tottunut, että kahdentoista aikoihin illalla ei paljoa porukkaa ainakaan jalan liikenteessä ole, on myöskin tottunut keskittymään omaan juoksenteluunsa ja kuuhkimiseensa tietyllä tapaa syvemmin kuin päivänvalossa muiden mukana hölkkäillessä. Tämä on huonoa, jos vastaan sattuu tulemaan tosi sankalla sumulla ja iiiiihan mustalla taivaalla esimerkiksi iso mies pyörällä, jossa ei ole valoa. Saatoin vähän säikähtää ja huutaa ja ehkä hypätäkin. Mutta ehkä hän säikähti minua yhtä paljon, kun reaktioni oli niin aito ja myöskin varsin dramaattinen. Mutta perkele kun syke meni ihan vituralleen ja kamala adrenaliinivirtaus tuli tuosta järkytyksestä.
No näin tältä illalta. Mutta enpähän ainaskaan tällä kertaa lauleskellut yksikseni. :)
Nolo!