Kuukauden aikana on tullut nähtyä hyvin monenlaista kolkkaa, jota Jordanialla on tarjottavinaan. On käyty niin vanhan roomalaisen kaupungin raunioilla, vuoristoon rakennetulla luostarilla, ristiretkien aikaisessa linnoituksessa kuin maailman kuulussa, kiveen hakatussa kaupungissakin. On nähty monta erilaista kaupunkia ja kylää, maaseutua ja paikallista luontoa, käytyä aavikolla sekä koettua maailman suolaisin meri. Kaikki nämä turisteille suunnatut nähtävyydet tarjoavat kuitenkin uteliaalle myös rauhallisempaakin oleilua, mutta kaiken kaikkiaan useimmat reissut ovat olleet hyvin hektisiä ja aikatauluun tiukasti sidottuja.
Nyt sisämaamatkailun lopettaneena onkin ollut aikaa keskittyä itse Ammanin kaupunkiin. Vaikka kaupungin keskusta onkin vielä näkemättä, on jo monista kaupunginosista tullut hankittua hyvä käsitys, ja kaduilla kuljettaessa ei enää tunnukaan siltä ettei tiedä mitä on tekemässä. Erityisesti lähiympäristöjen tutkiminen on ollut hyvin palkitsevaa, ja vallitseva kaupunkikulttuuri onkin ollut erittäin ainutlaatuista koettavaa. Pikkuliikkeiden sekä ahtaiden ja suunnittelemattomien katujen lisäksi tienoita tarkemmin tutkittaessa on tullut huomattua paikallisen arkkitehtuurin monenmoiset vivahteet ja tehtyä havaintoja paikallisten päivittäisestä elämästä. Kieltämättä tässä kulttuurissa on sitä jotain, minkä eteen voisi itsekin jaksaa taistella. Työ sen mukanaan tuoma kiireisyys ei ole täällä maassa kaikki kaikessa. Kaiken tämän huomaa pahan lisäksi myös hyvässä, kun osaa vain katsoa oikeassa valossa.
Tämän henkisen valaistuneisuuden täyttäessä mieltä saimme tänä iltana uutena kokemuksena kaupunkielämästä kokea konkreettisen valaistumisen katoamisen koko kaupunginosan laajuisen sähkökatkoksen avustamana. Ihmiset alkoivat juhlia illan pimentämillä kaduilla vapauttaan huutamalla ilotulitteita paukuttelemalla. Vastaavaa asioiden hyvien puolien huomaamista on vaikea kuvitella omaan yhteiskuntaamme, jossa sähköverkon toimimattomuus aiheuttaisi vain hapanta huutelua ja kiroilemista menetetyistä työtunneista. Kun sähköt lopulta palasivat kaupunkiin, oli olo yhtäkiä melko tyhjä. Olisi ollut sittenkin hauskempaa jatkaa huoletonta käyskentelyä taantuneessa kaupungissa kuin avata internetin ihmemaa ja käyttää monia muita nykyajan tulevaisuuden laitteita. Kaikelle on paikkansa elämässä, sen myönnän, mutta joskus on erittäin hyvä pysähtyä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntänsä ja antaa intuition ohjata jalkoja käsien sijaan.
---
Päivän kuvakimara: Erään reissumme aikana pääsin viimeinkin jättämään jälkeni tähänkin maahan. Jos joku on kiinnostunut näkemään tämän runkkarin luonnollisessa olotilassaan, allekirjoittaneelta saa tarvittaessa gps-koordinaatit joilla geokätkennän harrastuksen voi aloittaa näppärästi vaikka jo heti tänään.