Taste of everything ei suinkaan paljastunut olevan nimensä mukainen, vaan pikemminkin oikeampi iskulause olisi ollut A taste of nothing. Tiskillä kun ei sattunut olemaan tarjolla mitään muuta kuin vadillinen nakkeja ja kurkkusalaattia. Sama tuntui olevan vika juomapuolenkin tarjoiluissa, sillä minkäänlaista viitettä mihinkään muuhun kuin kraanaveteen ei seiniltä löytynyt. Jopa paikallinen ystävämme oli ymmällään tämän laatubisneksen esillepanosta, ja päädyimmekin poistuttaessa vertaamaan kulttuuriemme kauppa- ja työkulttuurien eroja, sopivasti heti bisnestä käsitelleen esitelmämme perään. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten nämä Mixatin kaltaiset paikat vain pysyvät pystyssä päivästä toiseen, sillä henkilökuntaa notkuu aivan normaalisti reilusti yli tarpeen, eikä paikoilla koskaan ole mitään tarjottavaa kenellekään. Moisella bisnesidealla ei pärjäisi suomessa edes kuukautta, saatika sitten että monet samanlaiset bisnekset pysyisivät pystyssä samalla kadulla vierekkäin asetettuna edes viikkoa.
Jo perinteeksi muodostuneen, paikallisen leipomokeikan jälkeen iltapäivä vierähti sopivasti töiden parissa papereihin töherryksiä piirreltäessä. Tulipa siinä samassa vaihdettua muutama sana paikallisen kulttuurin suhtautumisesta homoihin ja homoseksuaalisuuten yleensäkin. Kuten jo aamun kommunikaatioluennolla oli tullut ilmi, Islamin uskoon ei kuulu homoseksuaalisuus missään muodossa. Tämän kannan oli ottanut myös kurssimme luennoitsija, joka muuten on koko kurssin ajan tuntunut hyvin leppoisalta ja vapaamieliseltä. Kun harjoitusten ohessa sitten kysyin samaa asiaa hieman homofobisemmalta tuttavaltani, vastaus oli hyvin yksiselitteinen ja jyrkkä. Jonkinlaisen myönnytyksen kaveri silti suostui tekemään, ja totesi että toisaalta taas kahden naisen katsominen toistensa kimpussa on puhtaasti kiihottava ajatus. On outoa huomata, että vaikka paikallisilla selvästi järki leikkaakin, uskonnon vaikutus nimenomaan käytännön asioihin ja ajatteluun on valtava. En ole aivan varma, miten paikallisten ajatusmaailmaan tulisi suhtautua, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja tapoihinsa. Se ei siltikään tarkoita, että minun tarvisi olla niistä yhtä mieltä. Onneksi on sentään harmonista olla yhtä mieltä siitä että on eri mieltä, eikä kaikkea kommunikaatiota kulttuuriemme välillä tarvitse terminoida pienten eriäväisyyksien vuoksi.
Illan tullen kaupunki päätti tänään toden teolla pimetä. Noin kahdeksan aikaan koko kaupunginosastamme katosi sähköt, ja kadut täyttyivät ihmisistä jotka riemuitsivat, pitivät meteliä ja ampuivat ilotulitteita. Kokemus oli kaiken kaikkiaan varsin psykedeelinen, ja pimeä kaupunki oli hostellimme katolta varsin mykistävä näky. Samalla oli hieno huomata kuinka paikallinen työkulttuuri ei ole aivan täysin täynnä Ins Allah -asennetta, vaan sähköt löysivät kadotuksesta melko nopeasti takaisin paikalleen. Ainoa harmittava puoli tässä yllättävässä työn tehokkuudessa oli mahdollisuuden menettäminen, sillä en ehtinyt kovin montaa katua tästä uudesta perspektiivistä käymään lävitse. Ehkäpä kuitenkin ennen takaisin paluutani vielä pääsen tämän ihmeen kokemaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä Luoja meille suo.
---
Päivän kuvakimara: Paikallisille paloturvallisuus ei tunnu olevan niin nöpön nuukaa. Tämäkin havaitsin oli jätetty asennettaessa pakkausmuoveihin, liimattu kattoon vain toisesta reunasta ja sisällä ollut konkka oli liitetty niinkin näppärästi kupareihin kuin kieputtamalla jalkaa johdon ympärille. Kaiken tämän lisäksi itse palokellokin riippuu seinällä komeasti ylösalaisin.