Päiväksi lähdimme jälleen kerran kaupunkiin, tälläkin kertaa uuteen osoitteeseen. Kävimme paikallisessa, melko hulppeassa ostoskeskuksessa. Ostari tuntui tällä kertaa olevan hieman paremmille ihmisille, joten ainoa järkevä liike elokuvateatterin lisäksi oli kirjakauppa. Kirjakauppa olikin kaikin puolin positiivinen yllätys: myyjät olivat erittäin asiantuntevia ja mukavia, eivätkä yrittäneet puskea mitään paskaa laukkuun vaan olivat oikeasti kiinnostuneita asiastani, taustastani ja kulttuuristani. Paikan libanonilaisen myyjän kanssa juttelimmekin pitkän aikaa, sillä valitsin itselleni sopivaa arabian oppimateriaalia. Hän auttoi minua löytämään sopivat materiaalit, ja juttelimme kulttuuriemme ja kieltemme eroista melko pitkäänkin. Myös kaupan kaksi muuta myyjää, yksi palestiinalainen ja toinen armenialainen tyttö olivat aidosti kiinnostuneita asiastani ja auttoivat parhaansa mukaan, vaikka selvästikään heidän englannin kielen taitonsa ei ollut miehen kanssa aivan samalla asteella. Lopputuloksena löysin itselleni kaksi erittäin korkalaatuista oppikirjaa (tai tarkemmin materiaalipakettia), jotka eivät myöskään maksaneet aivan järjettömiä summia.
Kirjakaupan ja elokuvan jälkeen erosimme ruotsalaisesta ystävistämme, ja lähdimme tutkimaan kauppakeskuksen lähistöllä olevaa aluetta. Ensi kerran törmäsimme myös paikalliseen viinakauppaan, jossa myös osattiin vähintäänkin kohtuullisesti kertoa hyllyssä myynnissä olevista tavaroista. Päädyimme ostamaan pari pienempää viinapulloa paikallista, vahvaa viinaa, joka oli äärimmäisen halpaa. Kaupasta poistuessamme huomasimmekin sitten heti toisen, sen jälkeen kolmannen ja vielä myöhemmin neljännenkin viinakaupan. Hyvin epätavallinen kaupunginosa siis oli kyseessä toden totta.
Käytyämme syömässä paikallista halpaa ja jälleen kerran erinomaista ruokaa, törmäsimme takakujilla jonkinasteiseen paikalliseen nuorisokoplaan. Porukka oli hyvin ystävällisen oloista ja juttelimme parhaamme mukaan asioista, mistä vain pystyimme kielimuurin ylittämällä puhumaan. Sanoimme etsivämme shishaa ja tupakkaa siihen, jolloin he opastivat meidät paikalliseen liikkeeseen, josta iso shisha irtosinkin melko järjettömän halvalla: 25 dinaaria. Parhaan käsitykseni mukaan saimme jopa jonkin verran alennusta tavaroista kaverien oltua mukana ja neuvoteltua tilannetta, mutta ikävämpi puoli tuli vastaan kun jouduimme ostokset tehtyämme tekemään pimeätä kauppaa diilit neuvotelleiden paikallisnuorten kanssa. En tiedä kuinka yleistä tälläinen "turistin avustaminen" paikallisille on, mutta väkisinkin sitä kokee itsensä hieman huijatuksi. Loppujen lopuksi neuvottelimme avun hinnaksi 20 dinaaria, jotka annoin äkkiä ja sanoin painuvani nukkumaan, koska olin väsynyt. Kaveriani he sen sijaan lähtivät opastamaan vielä paikalliseen "metallimusiikkiliikkeeseen", josta pitkän taksimatkan ja parin paikallisen iskelmäkaupan jälkeen kaverilleni jäi käteen vain 20 dinaaria vähemmän rahaa.
Loppupäivä sujui kuitenkin varsin mukavasti, sillä kaverit sentään opastivat minut sopivasti hyvin mukavan ja leppoisan taksikuskin autoon. Automatkalla juttelimme mukavia kaupungista ja kulttuureistamme, sekä yritimme selvittää tarkemmin mihin olin matkalla. Vaikka kielimuuri olikin ilmeinen, mies yritti parhaansa ja saikin keskustelusta englannillansa yllättävänkin eloisan. Matkan päätteeksi mittarin näyttäessä hieman reilua kahta dinaaria annoin kuskille viisi, ja sanoin että pidä kolme. Mutta mitä odottamattominta tapahtui: kuski antoi minulle kolme dinaaria takas - ilmeisesti oli nauttinut seurasta. Pidin kuitenkin pääni ja sanoin, että kiitollisuus on minun puolellani, ja maksoin matkasta sen kolme dinaaria, mitä olin alun perin luvannutkin maksaa.
Päivän lopuksi, matkan ensimmäinen kylmä kalja kädessä, päälimmäinen ajatus koskee suhdettani paikalliseen kulttuuriin. Jonkinlaisena opetuksena voisi summata, että paikalliset ovat aidosti mukavia, mutta taka-ajatuksien suhteen kannattaa olla varuillaan. Hieman myöskin tuntuu siltä, että saattaisin olla turhan pehmeä kaveri tällaiseen bisneskulttuuriin pidemmän päälle. Mene ja tiedä, tosin, kaikki on aina opittavissa - ja paikallisesta yrittämiskulttuurista voisi kyllä kieltämättä ottaa mallia kotosuomeenkin.
---
Päivän kuvakimara: Now this is beer, mother fuckers.
