Seuraavana vuorossa olikin jotain melko erilaista: katollinen kappeli korkealla vuorella. Vaikka paikallista arkkitehtuuria voikin usein hyvällä mielin kutsua hieman huteraksi ja ränsistyneeksi, tästä kohteesta oltiin jostain syystä pidetty aivan erilaista huolta. Vuorella kohtasimme niin epäluuloisten muslimien lisäksi paikallisia hurahtaneita, ja siinä tohinassa kappeli olikin varsin äkkiä läpi katsastettu. Muutama hurahtanut olikin paikalla viettämästä jonkinlaista lapsen nimeämisseremoniaa papin ja vesikulhon äärellä. Hyvänä puolena voidaan tosin pitää ilmeisesti tästä syystä johtunutta namutarjoilua, jonka paikallisen kirkon palkattu namusetä meille pienokaisille vadiltansa tarjoili. Bussi käynnistyi jälleen, ja oli lähellä vajota noin parisen kymmentä metriä suoraan - ei oikealle eikä vasemmalle, mutta alas. Ja pilli soi.
Muinaisen ja mahtavan rooman imperiumin voiman näytteen, sekä neitsyeen maarian kappelin jälkeen lastasimme haisevat ruhomme jälleen bussiin. Tämän matkan aikana sain huomata, mitä noin puolitoista tuntia yhtäjaksoista keskipäivän paahdetta tekee suomalaiselle grillibroilerille: punastahan siitä tuli. Mutta koska vahinko oli jo päässyt tapahtumaan, päätin kiduttaa tätä kovin uppiniskaista hahmoa vielä toisella satsilla vastaavaa paahdetta. Onneksi tämä tuoreempi kohde - varsin tyylikäs, ristiretkien aikainen linna korkean mäen päällä - tarjosi hieman parempaa suojaa, vaikka varsin valoisaa arkkitehtuuria paikalliset arabit olivatkin muinoin käyttäneet. Linnassa ehdimme jopa valitettavasti virua vain pienen hetken, ja kusella käymisen jälkeen oli jälleen lähdettävä matkaan. Ja pilli soi.
Tässä välissä kävimme syömässä jotain "hyvin paikallista". Tämä "hyvin paikallinen" paljastui kuitenkin leiväksi, riisiksi ja mausteiseksi lihapullakeitoksi syrjäisen hotellin allasosastolla. Kovin kauaa emme kuitenkaan paikalla viipyneet, vaan jatkoimme mitä pikimmiten illan viimeiseen kohteeseen Drupiin(?), jossa pääsimme jälleen kerran ihastelemaan jonkinsorttista roomalaista arkkitehtuuria. Mutta tämä paikkapa sisälsikin melkoisen yllätyksen sinänsä: maisemat, joille en aivan heti osaa nimetä minkään vetävän vertoja. Vuoren laelta pystyi katsomaan niin Liberiaan(?) kuin Palestiinaankin, ja maisema jatkui niin pitkälle kuin kehtasi yrittää katsoa. Paikalla sattui myös sopivasti olemaan jonkinlainen kansanmusiikin festivaali, jota maiseman jälkeen jäimme katselemaan. Muutamaa kaktushedelmää(?) ja dinaaria myöhemmin päätimme kuitenkin siirtyä syrjempään. Väsyneinä ja raihnaisina yritimme milloin arvuutella tähtikuvioita ja milloin puhua uskonnoista ja asepalveluksista. Bussi kuitenkin tuli jälleen kerran, ja tunnin odottelemisen jälkeen pääsimmekin lähtemään takaisin - vain 14 tuntia päivän alkamisen jälkeen. Ja pilli ei soinut.
---
Päivän kuvakimara: Ei pommeja Palestiinaan.
