IRC-Galleria

No niin eilisestä hesan reissusta on selvitty. Tuli siis käytyä Emmassa, Kiasmassa ja kierreltyä muutamissa gallerioissa. Ja mitä kummaa, jostain syystä lautapelit.fi ei kuulunut kiertueohjelmaan, ensikerralla sitten. Tämä oli ensimmäinen visiittini Emmassa ja kokemus oli varsin positiivinen. Vaikka Monet ja suomalaiset impressionisti eivät hirveästi minua liikuttaneetkaan niin nykytaiteen puoli ei jättänyt kylmäksi. Ainut miinus oli se, ettei kokoelmaan kerennyt keskittyä kunnolla kiitos puolentoista tunnin, joka meille Emmaa varten oli varattu. Tunti lisää, niin kokoelman olisi ehtinyt kiertää jo paljon mukavammin ja teokset olisivat saaneet arvoisensa kohtaamisen. No nyt pitää siis suunnata Emmaan toivonmukaan pikapuoliin uudestaan.

Galleriat olivat pienoinen pettymys. Mitään mieltä mullistavaa niillä ei tällä kertaa ollut tarjolla. Ainoat mielenpainuvat olivat Hippolyteessa ollut Ari Saarron Paikkoja ja Poistumisia -valokuvanäyttely, joka tarjosi kauniita metsäisiä visioita. Toinen mieleen jäänyt oli Muu galleriassa ollut Kukka ryhmän varsin friikki näyttely. Oli mukava tulla kaikkien kauniiden ja ylevien tunnelmien keskeltä jonnekin likaiseen. Ryhmän teokset olivat luotu arkisista materiaaleista: vaatteista, vaahtomuovista, teipistä.. ja teoksia täydensi hilpeät selitykset "olennoista" joita teokset esittivät. Teokset ilkkuivat ja pilkkasivat katsojaa: katso mitä me olemme, ilkut meitä tekotaiteellisiksi vaikka et tiedä mitä koko sana edes tarkoittaa, sinä et ymmärrä meitä, meidän ei tarvitse ymmärtää sinua. Galleriasta poistuttuani minulla oli likainen ja hämmentynyt olo, mitä tämä nyt oli.. oliko tämä sitä paskaa mitä tämä näytti olevan, vai oliko tämä neroutta.. Nyt täytyy sanoa, että se oli gallerioista paras.

Kiasmankin näyttely oli tällä kertaa varsin oiva, selvästi parempi kokonaisuus kuin syksyllä käydessäni. Mutta hemmetti puolitoista tuntia Kiasmaankin käytettäväksi on aivan liian vähän. Siinä ajassa kerkee saamaan ainoastaan häivähdyksiä teoksista, ei teoksia näin saa kohdella...kele. No muutaman hymyn kareen kannoin mukanani ulos.

Mutta se minkä tällä reissulla huomasin oli se, että ne teokset joiden kokemiseen käytettiin muutakin aisti kuin näköaistia jäivät parhaiten mieleen. Emmassa, en-muista-kenen-teos Sanojen välissä nostatti kylmät väreet selkäpiihin. Itse teoskin oli vakuuttava jo itsessään, massiivisen kokoinen reliefin omainen puurakennelma, joka koostui parista suorakaiteen muotoisesta tasopinnasta ja syventymästä, jonka vino pinta toi mieleen aukeavan oven. Koko teos oli päällystetty jollain kankaalla ja saumojen "tikkaus" oli paikoitellen selkeästi näkyvillä valkeahkon maalin alta. Teoksen kohdalla olin onnekas sillä se oli sijoitettu toisen teoksen viereen josta kantautui kumea sydämenlyöntiä muistuttava tykytys. Mielsin tykytyksen teokseen paremmin kuin siihen mihin se kuului.. Gallerioista taas Ari Saarron näyttelyssä taustalla soi metsäinen eteerinen ambient, jonka merkitys näyttelyn kokemiseen oli varsin merkittävä, siellä ikäänkuin leijui ja immersoitui kuviin. Samoin Kiasmassa oli pari teosta, jotka nousivat esiin nimenomaan äänimaailmansa takia, sekä eräs teos, jonka olisin missannut tyystin ilman ohi kulkevaa järjestyksen valvojaa...

Teoksen nimi oli muistaakseni White square. Huoneen keskelle lattiaan oli heijastettu valkoinen neliö. Ok, olisin tyytynyt teokseen sellaisena, mutta ohikulkeva järjestyksen valvoja kehotti kävelemään neliön päälle.. MITÄ!? Pitäisikö minun astua teoksen päälle! No ei minua tarvinnut toiste kehottaa. Valkoiselle alueelle astuttuani jalkojeni alle ilmestyi tummia ihmishahmoja, jotka olivat ankkuroituneina jalkoihini. Toisen kävelijän hahmon kohdattuaan niiden muoto sulautua vesiväreiden tapaan. Jos hahmoista hyppäsi irti niin ne jäivät avuttomina leijumaan tilaan jossa ne olivat ja niiden muoto hajosi. Tämä oli hienoa! Interaktiivista taidetta.. haluaa enemmän!

Kokonaisuutena siis varsin kiva reissu, mutta hemmetti museoihin pitää varata enemmän aikaa! Itse lähtisin siitä, että minimissä kolme tuntia Emmaan ja Kiasmaan. No pitäisi varmaan kaivaa kuvetta ja katsoa, josko viimeisistä rovoista riittäisi muutama euro uuteen Hesan reissuun vaikka jo kevään aikana. Voisi käyttää museoihin aikaan niin paljon kuin haluaa, ehtisi käydä ne pakolliset fantsut ja lautapelit ja istahtaa kahville tuttujen kanssa..