IRC-Galleria

"When dancing, lost in techno trance, arms flailing gawky bez; then find you snagged on frowns, and slowly dawns: you're jazzing to the beeptone of a life-support machine that marks the steady fading of your day-old baby daughter. And when midnight sirens, lead to blue flash road mash, stretchers covered heads, and slippy red macadam, and find you creeping neath the blankets, to snuggle close a mangled bird, hoping soon you too will be freezer drawered. Then welcome, ooh blue chemotherapy wig, welcome in Jam".


No huh, huh. Vihdoin sain tsekattua Jamin, tuon Chris Morrisin varsin mustan komediasarjan. 6 parikymmentäminuuttista jaksoa täynnä hyvin mustaa, välillä hyvinkin sairasta ja sitten taas puhtaan absurdia sketsiä.. Tunnelmaltaan sarja on hyvin unenomainen, välillä tosin painajaismainen. Sarja on kyllä yksi rohkeimmista huumoripläjäyksistä vähään aikaan. Vasta vähän aikaa sitten tuli luettua Raakaa lihaa ja Enemmän raakaa lihaa (suosittelen), joten sarja löysi tutun sielunmaiseman aivokopastani. Pitää vielä mainita, että näyttelijäkaartissa oli mm. Mark Heap, pitkäaikainen suosikkini.

Jo pelkästään jaksot aloittavat Chris Morrisin monologit ovat näkemisen arvoisia. Ne voisi koota yhteen pakettiin ja siinä olisi aikamoinen kasa makaaberia tragediaa, inhoa ja surkeita ihmiskohtaloita, ja jotka silti nostattavat jollain kierolla tavalla hymyn huulille. Tuo alussa lainaamani pätkä on ensimmäisen jakson monologi ja heti sen jälkeen tiesin, että edessäni on jotain joka jäisi vaivaamaan mieltäni pitemmäksi aikaan.. I love it!

wikipedia listaa synopsikset jokaisesta sketsitä, joten sieltä voi tsekata kuinka kieroa tavaraa on luvassa: http://en.wikipedia.org/wiki/Jam_%28TV_series%29